Kansanedustaja on tukieuronsa ansainnut

En ole ennustaja, mutta voisin uskoa jutun viljelijäkansanedustajista herättävän verkkokeskusteluissa kommentteja, joissa päivitellään maataloustukien maksamista kansanedustajille.

”Tuet pois kansanedustajilta, iso palkka jo muutenkin”, kuviteltu verkkokeskustelija kirjoittaisi.

Voi olla, että kansanedustajan palkka joillakin riittäisi maatilan pyörittämiseen, mutta ei kansanedustajakaan hyväntekeväisyys­automaatti ole.

Kansanedustajalla on oikeus harjoittaa yritystoimintaa, mutta ei velvollisuutta tehdä sitä tappiolla.

Heidän tilansa tuottavat kotimaista ruokaa siinä missä moni muukin tila, ja siihen kuuluu, että tuotantoa tuetaan EU:n yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti ja samalla sille on asetettu tukiehdot, joita täytyy noudattaa.

Välillä ihmetyttää joidenkin aktiiviviljelijöinä esiintyvien into olla estämässä muiden kansalaisten maatalouden harjoittamista.

Samat henkilöt saattavat puhista, kuinka maataloushallinnon virkamiehillä ei ole käytännön viljely­kokemusta.

Mutta kun selviää, että moni virkamies on sivutoiminen viljelijä, ollaan tekstiviestipalstoilla kiukuspäissään näiltä poistamassa oikeutta maataloustukiin ja mieluiten koko viljelyyn viemästä peltoa niin sanotuilta aktiiveilta.

Jospa annetaan jokaisen, myös kansanedustajien ja virkamiesten, hoitaa tilaansa parhaaksi katsomallaan tavalla.

Kyselyä tehdessä yllätti, että noin seitsemän prosenttia kansanedustajista on viljelijöitä. Pääministeripuolueen edustajista lähes 23 prosenttia on viljelijöitä.

Olisiko maatalouden kannattavuustilanteen pitänyt tällä joukolla vaalikaudessa jo helpottua?

Viljelijöitä löytyy nyt kolmesta eduskuntaryhmästä, keväällä vaalien jälkeen toivottavasti vielä useammasta.

Joidenkin puolueiden maa- ja metsätaloutta kohtaan esittämään kritiikkiin toisi lisää uskottavuutta, jos niistäkin puolueista löytyisi puhujien ohella myös käytännön tekijöitä.

Lue myös:

Perhe on kansanedustajan maatilan kivijalka – nykyisistä kansanedustajista ainakin 11 viljelee maata