Verkkopalvelu ei riitä useille ikäihmisille

Pankkien ja viranomaisten, kuten Kelan, tavoitteena näyttää olevan saada kaikki asiakkaat hoitamaan asiansa verkossa itse. Näin ei voi jatkua.

Kaikilla, varsinkaan iäkkäämmillä asiakkailla, ei ole tietokonetta eikä taitoa hoitaa asioita verkossa.

Neuvotaan, että lapset ja lapsenlapset voivat hoitaa heidän asioitaan. Kaikilla ei ole lapsia, joten heidän kohdallaan tuo ei ole mahdollista. Niidenkin kohdalla, joilla on jälkeläisiä, tämä voi olla riski, sillä kaikissa tapauksissa heihin ei ole aina luottamista.

Nykyisin kaikista pankkikonttoreista ei voi nostaa käteistä rahaa, ja niistäkin mistä voi rahaa kassalta nostaa, aukioloajat ovat rajallisia tai sitten pitää peräti varata aika, jotta voi hakea omalta tililtä omaa rahaa. Seniorikansalaiset eivät ole tällaiseen tottuneet. Monet haluavat asioida pankkikonttorin kassalla.

Useat meistä muistavat hyvin, miten pankkipalvelut ennen toimivat.

Sekin tuntuu ihmeelliseltä, kun kysytään, mihin rahansa käyttää, jos nostaa isomman summan ja mistä on saanut rahat, jos tallettaa isomman summan. Tämä tuntuu oudolta, koska kyseessä on oma raha. Korkeat palvelumaksut vaikuttavat pienituloisten eläkeläisten talouteen.

Valtion virastojen, kuten poliisin, verotoimiston ja Kelan, palvelut on pyritty saattamaan hoidettavaksi digitaalisesti verkossa. Näissä on hyvin vähän kasvotusten hoidettavaan palveluun kuuluvaa henkilökuntaa.

Lisäksi palvelut on keskitetty suurimpiin kaupunkeihin. Tämä ilmenee siten, että virastoissa kasvotusten suoritettavaan asiakaspalveluun on pitkät jonot ja odotusaika on kohtuuton tai aika pitää varata etukäteen.

Palvelut on tuotava takaisin pienille paikkakunnille, vaikka vain kahtena päivänä viikossa.

Myös viranomaisten palkkaamilta bittinikkareilta pitää vaatia, että sähköiset asiakaspalvelut suunnitellaan asiakas- ja käyttäjäystävällisyys huomioiden.

Sähköisen asioinnin pitää olla helppoa.

Palvelut on tuotava takaisin pienille paikkakunnille, vaikka vain kahtena päivänä viikossa.