Lukijalta: Tieverkon arvo ei näy pelkissä liikennemäärissä ‒ vähäliikenteinen tie ei ole vähämerkityksinen

Jopa puolet Suomen kaikista teistä ovat liikennemääriltään hiljaisia. Tarkkaa määritelmää vähäliikenteiselle tielle ei ole, koska liikennemäärät vaihtelevat eri puolilla Suomea ja vuodenajatkin vaikuttavat niihin.

Hiljaisilta teiltä lähtevät kuljetukset ja henkilöliikenne muodostavat valtavirran Suomen pääväylille.

Vähäliikenteisten teiden merkitys Suomen henkilöliikenne- ja elinkeinoelämälle on suuri. Haja-asutusalueella ne ovat usein ainoita liikenneyhteyksiä, jotka palvelevat muun muassa jatkuvasti lisääntyvää maaseutu- ja elämysmatkailua. Liikennöintiä lisäävät myös kotihoito ja koteihin vietävät palvelut.

Teiden kunnon merkitys tavaran kuljetuksen, liikkumisen, alueellisen ja sosiaalisen tasa-arvon sekä alueiden kehitysedellytyksien kannalta on korvaamaton.

Vähäliikenteiset tiet ovat myös teollisuuden ja elinkeinoelämän kannalta erittäin merkittäviä. On esitetty arvioita, että vähäliikenteiseltä tieverkolta lähtee tai sinne päätyy jopa 60 prosenttia teollisuuden kuljettamista tonneista, esimerkiksi metsäteollisuuden raaka-ainekuljetukset, elintarviketeollisuuden keräilykuljetukset sekä kauppojen jakelukuljetukset.

Teiden kunnon merkitys korostuu, kun huomioidaan metsäteollisuuden tuotteiden lupaavat tulevaisuudennäkymät. VTT:n vuonna 2020 tekemän selvityksen mukaan Suomessa puusta valmistettujen tuotteiden globaali ilmastohyöty on yli 16 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuodessa.

Entäpä jos liikennemäärien sijasta, tai ohella, vähäliikenteisten teiden arvoa mitattaisiin myös kansantaloudellisella merkityksellä? Väittäisin vähäliikenteisen tieverkon olevan tulevaisuuden kasvun ja liikkumisen edellytys. Voisiko olla, että vähäliikenteinen tie ei olisikaan vähämerkityksinen, kun määrärahoja jaetaan ja korjaustoimenpiteitä priorisoidaan niin valtakunnan, maakunnan tai kunnan tasolla.

Päällystetyn tien muuttaminen soratieksi ei ole tehokas keino säästää kustannuksista. Tie on rakennettava uudelleen soratieksi, koska päällysteeltään huonot tiet ovat usein rungoltaankin jo heikkolaatuisia. Lisäksi soratien kunnossapito maksaa jopa yli tuplasti hyväkuntoiseen päällystettyyn tiehen verrattuna.

Suomen kasvu alkaa niiden teiden varsilta, joilla ihmiset asuvat, yrittävät ja tekevät työtä. Siksi myös vähäliikenteiset tiet ansaitsevat päätöksenteossa arvostuksen, joka vastaa niiden todellista merkitystä kansantaloudelle ja huoltovarmuudelle.

Timo Pajala

Kannus