Lukijalta: Poliittisten ehdokkaiden näkyvyys menee nyt asiantuntemuksen ja sopivuuden edelle

Suomi on muutamassa kymmenessä vuodessa liittynyt moniin kansain­välisiin yhteisöihin ja näin sitoutunut niiden sääntöihin ja päätöksiin. USA:n kanssa tehty DCA-sopimus on merkittävä uusi askel tällä tiellä.

On aivan selvää, että Suomen ulkopuolelta tulevat lakiaihiot, säännöt, ohjeet ja velvoitteet vähentävät omaa liikkumavaraamme poliittisissa ratkaisuissa. Tärkeätä on ymmärtää, että se vähentää myös poliittisen tason työtä. Virkakunnan tasolla se taas todennäköisesti lisää työtä. Virkakunnan tasovaatimus kasvaa: kieli-, kommunikointitaito, matkustusvalmius, kyky löytää olennainen valtavasta materiaalimäärästä, jota nuo kansain­väliset yhteisöt tuottavat. Virkakunnan vastuu kasvaa.

Suomen hallintomalli on rakennettu sille pohjalle, että Suomi huolehtii itse kaikista asioista. Tämä periaate on koskenut myös eduskunnan ja hallituksen toimintaa, ohjaten myös valintoja näihin tehtäviin. Valitut ovat menneinä vuosi­kymmeninä suurimmaksi osaksi ymmärtäneet tulevien tehtäviensä luonteen ja siihen luuluvan vastuun.

Yhä enemmän poliittisten puolueiden ehdokasasettelu perustuu vain mahdollisimman suuren kannatuksen hankkimiseen puolueelle. Ehdokkaiden näkyvyys menee heidän asiantuntemuksensa ja edustajaksi sopivuutensa edelle. Vaalikampanjat voidaan rakentaa markkinatutkimusten pohjalle, kunkin kohderyhmän luontaisia mediakanavia käyttäen. Mitään todellista asiapohjaa, totuudesta puhumattakaan ei tarvita. Tik-tok-julkisuuteen sitä on vaikeata liittääkään. Näillä metodeilla valittujen joukosta sitten valitaan myös ministerit. Tarvittaessa heidän ”perustuslaillisuudestaan” tingitään.

Olemme tiellä, jossa kansalaisten polarisoitumisen lisäksi hallinto polarisoituu vastuunkantajiin ja kansan viihdyttäjiin. Tämä asettaa tärkeän vaatimuksen myös tulevalle presidentille: on uskallettava ulkopolitiikan analyysin ja suhteidenhoidon lisäksi analysoida selkeästi yhteiskunnan ilmiöitä ja ohjattava kansalaisia.

Osmo Nieminen

Helsinki