Ensin töihin suomalaiset

Yle ykkösen A-talkissa (Yle 11.2.) kuuntelin asian­tuntijoiden puhetta. Siinä vilisivät taidokkaat termit, joita juontaja parhaansa mukaan tulkitsi katsojille. Kävi selväksi, että osallistujilla on melkoinen kohtaanto-ongelma nykytodellisuuden kanssa.

Velkaantumisastetta pahoiteltiin, korkea työttömyys ohitettiin ja ratkaisuksi tuottavuuteen tarjottiin työperäisen maahanmuuton lisäämistä. Puolisoiden työllistäminen olisi hankalaa ja lapsetkin tarvitsisivat uusia kouluja, mutta talouskasvu saavutet­taisiin tällä aivotuonnilla.

On valitettavaa, että uuden sukupolven päättäjät ovat omaksuneet vanhan ajattelun, joka ei tarjoa yhtäkään raikasta käytännön ehdotusta. Suomalaisten aivoissa ei ole moittimista, ne toimivat siinä missä muidenkin, mutta taitamaton valtion taloudenhoito maassamme on vienyt terän, toivon ja varat kansa­laisilta.

Työperäinen maallemuutto on suosittu tie henkiseen ja fyysiseen tasapainoon. Maakuntapaviljongit ja junaristeilyt auttaisivat löytämään omaehtoista työtä, ja maa­seutuelämä on täysipainoista. Työperäinen paluumuutto kasvaisi, kun työpäivä lyhen­netään kuusituntiseksi; kotimaansa jättäneet sairaanhoitajat palaavat mielellään Suomeen. Kuuden tunnin työpäivä nykyisellä palkalla ehkäisee työperäistä maastamuuttoa.

Paha poru nousi puolueissa, kun selvisi, että Suomi joutuu tulevaisuudessa vastaamaan 6,6 miljardin euron osuudella EU:n ottamasta velkataakasta. Kukaan ei taida tiedostaa sitä, että viimeisen vuosikymmenen kuluessa työttömyyden hinta maallemme on ollut yli sata miljardia euroa. Sitä ei mainita missään eikä päättäjillä ole kiirettä, vaikka yhteistä rahaa valuu holtittomasti hukkaan yötä päivää.

Suomessa on 2,5 miljoonaa työllistä. Kun jaamme työllisten tuntimäärän kuuden tunnin päiviksi, voimme työllistää 3,3 miljoonaa ihmistä. Enemmänkin, sillä monet kuten opiskelijat ja seniorit jaksavat näiden lisäksi tehdä neljän tunnin päiviä.

Kaikki on hyvin, kun saamme johtomme puhekuplasta normaaliin elämään toimimaan.