Teeri- ja metsokannat ovat romahtaneet. Peltopyitä, noita mukavia sieviä lintuja näkee joskus, mutta vähän niitäkin on.
Monet kanalintujen tappajat, pesien hävittäjät ovat rauhoitettuja. Petojen pyynti on vähäistä, puhumattakaan, että niistä maksettaisiin tapporahaa.
Suojeluun, kuten petovahinkojen korvauksiin käytetään paljon rahaa. Paljon suojellaan muuttavia lintuja, joita sitten metsästetään muualla maailmassa. Kanalintujen suojelusta ei puhuta mitään.
Kuuraisissa puissa urpivat teeret ovat kaunista katseltavaa. Metsän kuningaslintu, ukkometso syyspakkasilla puun latvassa on huikaiseva näky.
Kummallinen joka paikkaan ulottuva suojelukiima jättää parhaimmat asiat metsistämme petojen ja vahinkoeläinten armoille. Löytyykö asioiden korjaamiseksi yhteistoimintaa?
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.