Tuntuu kuin toimittaja Jarmo Palokallio olisi tullut hylätyksi Tekun tai Polin pääsykokeissa. Sellaisella angstilla hän ottaa kantaa kaikkeen, mistä välttämättä ei tiedä yhtään mitään. (Kolumni: ”Insinöörien aivoituksia”, MT 14.8.).
Miehisistä putkiaivoista puhuminen on pahimmanlaatuista stereotypiaa, verbaliikaltaan alakoulutasoa ja vetoaminen matematiikan hallintaan, jolla voi laskea Volvon yli 70 mittaria, jättää kysymyksiä kirjoittajan omasta teknisestä kyvykkyydestä.
Eipä silti. Oikeassa Palokallio on asioiden monimutkaistamisessa. Varsinkin siinä, että asiat tehdään tieten tahtoen hankaliksi, niin kuin on tapana. Maalaisjärki ja asioiden sujuvuus prioriteettina haudataan jos jonkinlaisten laatu- tai toimintajärjestelmien alle.
Toisaalta jokainen tekee ostopäätöksensä itse ja jälkikäteen on turha valittaa sitä, jos sortui markkinointimiesten (ei insinöörien, joihin näiden sosiaaliset taidot eivät kirjoittajan mukaan tunnu riittävän) kaivamaan kuoppaan.
”Humanistista hulluutta ja kohtuuttomia vaativia designereitä” peräänkuuluttava Palokallio unohtaa, että kyseisten elementtien hakeminen edellyttää muuta kuin kevyttä, akkamaista ja kopioitua lässytystä suomalaisten huonosta itsetunnosta. Rosollissa eväät saavat olla sekaisin – ei valtalehden pääkirjoitussivulla.
Lopullinen kompastus tapahtuu Palokallion määrittämässä totuudessa ”Riittävän itsetuntoinen myyjä tekee kaupat huonollakin tuotteella”. Insinöörikunnan aliarvostus kääntyy näin salamana huonon tuotteen ihannointiin. Ei kai nyt sentään Maaseudun Tulevaisuus tuotteena sitä ole? Ainakaan tavoitteellisesti. Silloinhan tilaaja maksaa turhasta.
Syyttävä sormi vaatii aina taakseen ammattitaitoa. Tutkiva journalismi – lonkalta heittojen ja antipatiapohjaisten mitäänsanomattomuuksien sijaan – ohjaa tulevaisuutta oikeaan. Siinä sitä on medialla oppimista, ei Palokallion ihailemissa valkoisissa valheissa.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.