Hallitus seuraa hiljaa sivusta, kun maataloutta ajetaan kaupan armoille

Leikkaamisesta on leikki kaukana, vaikka valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) taustavoimat pyrkivät omituisilla some-postauksillaan asian toisin näkemään.

Vaikka julkinen kohu keskittyy nyt sote-säästöhin ja työmarkkinauudistuksiin, myös maaseudulla kannattaa olla tarkkana.

Maataloustuottajien huolta ei hallituksessa nyt kuulla. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin (kd.) avauksia ruokaketjun reiluuttamisesta on odoteltu jo kuukausia ja hyytävän hiljaista on edelleen.

Ennakkovalmistelusta tihkuneiden tietojen mukaan ministeriön on tarkoitus lisätä ruokaketjun tulonmuodostuksen avoimuutta. Ideana on osoittaa nykyistä selvemmin, kenelle ruokaeurot ketjussa kerääntyvät.

Tavoite on hyvä, mutta jo pelkästään päivittäistavarakaupan myyntiä ja isojen kauppaketjujen tulosta seuraamalla asia on useimmille käynyt selväksi jo ajat sitten.

Järeämpiä toimia kaivataan sekä Essayahilta että perussuomalaisilta, jotka ennen eduskuntavaaleja vakuuttivat menon maataloudessa muuttuvan.

Olennaisinta olisi puuttua ruokaketjun sisäiseen dynamiikkaan ja erityisesti kaupan omiin merkkeihin.

Tällä hetkellä kaupalle on aivan liian helppoa omia teollisuuden aiemmin tekemä tuotekehitys omaksi hyödykseen.

Elintarviketeollisuuden ajama uudistus, jolla brändituotteiden ja omien merkkien ostaminen eriytettäisiin kaupalta omiksi toiminnoikseen, olisi askel oikeaan suuntaan.

Samaan aikaan ministeriö voisi pohtia keinoja, joilla kaupan ylivaltaa hyllytilansa jakamisessa omille merkeilleen ja teollisuuden brändeille voitaisiin hillitä.

Lupaavalta ei näytä. Kaupan ääntä kuunnellaan hallituksessa enemmän kuin ruokaketjun muiden osapuolten.

Kansalaisten ostovoimasta huolehtiminen on poliitikoille mantra, jonka kauppa käyttää helposti hyödykseen markkinoidessaan yhä halvempaa ruokaa omilla merkeillään.

Huoltovarmuudesta, omavaraisuudesta tai ruokaketjun 300 tuhannesta työpaikasta hallituksessa ei tunnu huolehtivan kukaan.

Maatilat on jätetty markkinoiden ja lopulta kaupan armoille.

Parhaiten pärjäävä viidennes tilallisista on kokoomusjohtoisen hallituksen kiinnostuksen kohde. Poliittinen eetos ajaa kohti yhä suurempia tiloja.

Samalla moni kannattavankin tilan omistaja pohtii kaiken aikaa, kuinka pitkään hän tässä porukassa pysyy.

Hyöty maatalouden tuottavuuden kasvusta on aiemminkin valunut tiloilta pois. Nykyisen hallituksen aikana tahti tuntuu vain kiihtyvän.

Kun hallitus huhtikuussa iskee säästölistat pöytään, tarvitaan pieni ihme jos maatalouden investointituet ja lainavaltuudet säästyvät leikkurilta.

Myös suoriin tukiin kohdistuu paineita hallitusohjelman lupauksista huolimatta.

Kun Purran moukari heiluu, Essayah on paljon vartija. Pienen puolueen yksinäinen ministeri joutuu nyt puolustuskannalle ja vaara uusien avausten vesittymisestä vain kasvaa.