Turun tunnin juna pirstoo viljelyalueet ‒ Suunnitellut toimenpiteet ympäristövaikutusten pienentämiseksi ovat olleet lähinnä kosmetiikkaa

Maailma ja tekniikka ovat muuttuneet paljon, mutta Turun Tunnin junan suunnittelussa pidetään vuodesta toiseen härkäpäisesti kiinni vanhentuneesta suunnitelmasta paljolti virheellistä ja lobbaustietoa käyttäen.

Välillä Helsinki – Varsinais-Suomen ja Uudenmaan maakuntaraja ratalinjaus on moottoritien läheisyydessä ja Salo–Turku-linjaus nykyisen raiteen läheisyydessä, mutta välillä maakuntaraja – Salo oikoratalinjaus on uusi. Se merkitsee erittäin haitallisella tavalla pirstovaa maankäyttöä muutaman kilometrin päässä moottoritielinjauksesta.

Salon seutu on tärkeää viljanviljelyaluetta ja ruuan omavaraisuuden merkitys on kasvamassa. Maatalouden kannalta haitallisimpia ovat seuraukset maataloustuotannolle, maatalouden kiinteistöille ja yrityksille, luontoon, luonnonvaroihin sekä kansantalouteen.

Rataa suunnitellaan pääasiassa vain pääkaupunkiseudun ja Turun väliseen liikenteeseen. Hanke on kokonaisuutena kannattamaton pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta. Oikoradan ilmoitetut rakennuskustannukset olivat 2,7 miljardia, nyt ne lähenevät neljää miljardia.

Raideliikenteen kannattavuus muodostuu osittain asemapaikkojen kautta. Oikoratahankkeessa riittävä kannattavuus on saavutettavissa rakentamalla moottoritiekäytävän läheisyyteen suurnopeusradan sijaan nopean junan rata siten, että se mahdollistaa myös paikallisliikenteen. Tällöin rakentamiskustannukset putoavat neljännekseen matka-ajan pysyessä samana.

Suunnitellut toimenpiteet ympäristövaikutusten pienentämiseksi ovat olleet lähinnä kosmetiikkaa. Todellisuudessa suunnitellussa linjauksessa on niin paljon valuvikoja, ettei sen ympäristövaikutuksia ole mahdollista pienentää riittävästi.

Hämäävän tiedon varassa etenemisen sijaan tulee tehdä kunnolliset pohjatyöt ja ottaa tarkasteltavaksi myös realistinen toteutustapa.

Merja Murtonen

Maisema-arkkitehti, FM

Turku