
"Tänne minä nousen puolet vuodesta ainakin neljänä päivänä viikossa", Tapio Mattlar kertoo kavuttaessa lampolan vintille musiikkistudioon.
Muusikko-viljelijä aloittaa kasvukauden ulkopuolella aamunsa lampaiden hoitotöillä. Sitten hän tekee musiikkia lounaaseen asti.
"Yhden levyn tekoon menee noin 150 tuntia", hän laskee.
Alkuvuodesta ilmestyi ensimmäinen oma albumi ja toinenkin on valmiiksi äänitetty.
Hartolan Vuorenkylässä sijaitseva Harjun tila siirtyi reilu kolme vuotta sitten maatilayhtymälle, jossa ovat mukana Mattlarin kolme poikaa.
Tapio Mattlarilla jää nyt kasvukauden ulkopuolella aikaa myös säveltämiseen, kuten kertoo maaliskuussa ilmestyneen esikoislevyn pitkä ja hiukan vitsikäs nimikin: Olisin julkaissut omaa musiikkia jo aiemmin, mutta maatilan hoito vei niin paljon aikaa. Levyn tuotti Mattlarien oma Kingdom Productions -yhtiö.

Tapion vaimo, laulaja ja lauluntekijä Marja Mattlar lähti aikoinaan yhtenä Suomen ensimmäisistä maailmanmusiikin esittäjistä kiertueille Eurooppaan. Siellä muusikkopariskunta tutustui perinnesoittimiin ja niiden soittajiin.
1960-luvun lopun ja 1970-luvun nuorena Tapio Mattlar kiinnostui folkista ja progressiivisesta rockista. Musiikkitieteen opinnot yliopistossa toivat mukaan klassisen musiikin eri tyylit ja useiden maiden musiikkiperinnettä.
Noista kaikista vaikutteista syntyy Mattlarin tyyli.
"Kokeilen erilaisia soundeja ja sovituksia. Tavallaan sävellän samalla, kun äänitän. En itsekään uutta kappaletta aloittaessa tiedä tarkasti, mitä siitä tulee", Mattlar kertoo.
Äänityslaitteistolla hän muokkaa sävellystä kerroksittain. Akustisiin soittimiin saadaan elektronista sointia.
"Otan ensin yhden soittimen. Sitä kuunnellessa mietin, mikä sen kanssa sopisi. Tässä voi helposti pudottaa sitten kokonaisuudesta pois jotain, mikä menee metsään", hän näyttää, kun kuuntelemme levyn ääniraitoja ja seuraamme niitä näytöltä.

Tapio Mattlar käytti ensimmäisellä levyllään vain perinnesoittimia: yhtään sähköistä, nykymaailman suosikkisoitinta ei ollut mukana. Ihmisääniä ei myöskään käytetty. Ainoa luonnon ääni kuului lampaalle.
Jokaisesta kappaleesta löytyy keskimäärin 12–15 soitinta.
Sähkökampiliira on osoittautunut monipuoliseksi ja se onkin mukana lähes kaikessa. "Siitä saa pitkiä ääniä, minkä vuoksi sen soinnin voi jopa sotkea syntetisaattoriin."
Saatuaan äänitykset kuntoon, Tapio lähettää tiedostot miksaajalle Jaakko Peltoselle, joka viimeistelee äänimaailman tasapainon.
Ensimmäisen levyn kappaleilla on kiinnostavat, jopa hieman humoristiset nimet. Ne kertovat kappaleiden teosta.
"En halua hienostella vaan laitoin nimet rehellisesti. Tosin täytyy miettiä, jatkanko uuden levyn nimissä samaa linjaa", hän hymähtää.

Ensimmäisellä levyllä on mukana liki 30 soitinta sekä muutama maatilan käyttöesine kuten rautakanki ja lampaankello. Studiosta löytyy vielä ainakin tusina mielenkiintoista soitinta lisää.
"En ole niitä järjestelmällisesti hankkinut. Niitä on vain kertynyt", Tapio Mattlar toteaa.
Usein soittimia on löytynyt matkoilla soitinrakentajilta, mutta jokunen on hankittu jopa Huutonetistä.
Sähköbassosta nuorena aloittaneelle Mattlarille kampiliira oli perinnesoittimista ensimmäinen. Sitä hän soitti kitaran lisäksi folkrock-yhtyeessä Tarujen Saari vuosituhannen vaihteessa.
Ancient Bear Cult -bändissä soittimina ovat olleet sen lisäksi myös viikinki- ja bassoviikinkilyyra.
Viikinkilyyra on soittimista ainoa, jonka Mattlar on rakentanut itse soitinrakentaja Jukka Mäkelän kurssilla Petäjävedella.
Japanilainen sanshin vaikuttaa eksoottiselta, mutta Tapio Mattlar toteaa sen soittamisen olevan lähellä banjon soittoa.
Vaikeimpiin soittimiin kuuluu kiinalainen 2-kielinen jousisoitin, erhu. Siinä ei ole otelautaa. "Soitan sillä vain pitkiä ääniä. Jos sen taitajaksi haluaisi, tarvittaisiin tuhansia harjoittelutunteja."
"Pitää suosiolla tajuta omat rajansa", moni-instrumentalisti tuumii vaatimattomasti.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.