Puutarhuria harmittavat yleensä eniten arvopuihin syntyneet repeämät. Jos vaurio ei yllä puun runkoon saakka, on tilanne kuitenkin usein korjattavissa.
Katkenneet oksat siistitään leikkaamalla ne rungon läheltä oksankauluksen yläpuolelta. Jos oksa on katkennut kauempaa latvuksesta, voi hoitotoimeksi riittää pelkkä oksan lyhentäminen.
Tärkeää on, että haavapinnasta tulee sileä, sillä rosot ja puunsäleet hidastavat haavan parantumista.
Jos oksa on ratkennut rungon tuntumasta, ulottuu vahinko usein syvälle sydänpuuhun saakka. Tässäkin tapauksessa voi haavan siistiminen tuoda puulle lisää kasvuvuosia. Vauriokohta kuitenkin heikentää puuta ja toimii kulkuväylänä sienitaudeille. Runkovaurioiden kohdalla tulisikin punnita tarkoin, onko puusta vaaraa pihan asukkaille tai rakenteille. Jos näin on, tulee puu kaataa.
Myös puulajin ominaisuudet on tärkeä ottaa huomioon. Etenkin mahlaa erittävien puiden repeämissä tehdään keväällä vain välittömin ensiapu. Koivujen ja vaahteroiden paras leikkausaika on loppukesällä heinä-elokuussa mahlavirtauksen tyrehdyttyä.
Pystysuuntaiset pakkashalkeamat vaivaavat etenkin koivuja ja hedelmäpuita, joskus myös jalavia, saarnia ja tammia. Paras keino niiden torjumiseksi on kiinnittää huomiota taimien alkuperään ja kasvupaikan valintaan. Arat, eteläiset kasvikannat kärsivät pakkasesta pohjoisia kantoja enemmän.
Halkeamia syntyy lämpölaajenemisen seurauksena myös keväällä, jolloin aurinko paistaa jo lämpimästi, vaikka lämpötila pysyy pakkasen puolella. Tästä syystä esimerkiksi tuulisille paikoille istutettuja omenapuita on joskus suojattu sivelemällä niiden runkoihin vaaleaa kalkkimaalia.
Kevään auringonsäteet saattavat vahingoittaa myös ikivihreitä havupensaita, joiden latvukset lähtevät yhteyttämään, vaikka maa juurten ympärillä on vielä jäässä.
Neulasilla on tällöin suuri riski kuivua ruskeiksi. Vielä maaliskuussa ehtii levittää varjostushuppuja nuorten havupensaiden ylle. Maan sulamista voi myös nopeuttaa kaatamalla taimien tyvelle lämmintä vettä.
Lehtipensaiden lumivauriot saa korjattua leikkaamalla vioittuneet oksat pois 5–15 sentin korkeudelta. Alasleikkausta kestävät hyvin esimerkiksi pensasangervot, pihahanhikit, lumimarja ja tuoksuvatukka. Ne voidaan uusia kerralla. Pensasruusujen, jasmikkeiden ja syreenien kohdalla olisi hyvä säästää ainakin kolmasosa vanhoista versoista, jolloin pensaan energiavarastot eivät joudu liian kovalle koetukselle.
Havupensaiden uusiutumiskyky on lehtipensaita heikompaa. Onneksi niiden oksat ovat melko taipuisia. Niinpä esimerkiksi vuorimännyt palautuvat melko hyvin muotoonsa runsaslumisenkin talven jäljiltä. Reilumpaa leikkaamista kestävät marjakuuset ja tuijat. Sen sijaan pensasmaisista kuusista poistetaan vain välttämättömimmät osat.
Pakkasen ja lumen lisäksi talvivaurioita aiheutuu talven vesimassoista. Jo sateinen syksy jätti nurmikkojen pintaan runsaasti kosteutta, mikä loi hyvät edellytykset lumihomeiden kasvuun. Maan eteläosissa talven sateet vielä vaikeuttivat tilannetta.
Näillä seuduilla onkin odotettavissa märkyyden ja hapenpuutteen synnyttämiä vaurioita.
Kellastunutta nurmikkoa ei saa lähteä haravoimaan ja paikkaamaan liian aikaisin. On tärkeää odottaa pintamaan kuivahtamista.
Kukkapenkkien ja nuorten taimi-istutusten kohdalla kannattaa varmistua siitä, että sulamisvedet pääsevät valumaan esteettä pois. Vesien ohjailu pienillä puroilla voi hyvinkin pelastaa kasvien hengen.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.