Voitonpäivän juhlissa ei mainita Venäjän raakuuksien uhreja toisessa maailmansodassa

Mitä mahtaa naapurin voitonpäivänä miettiä kansalainen x silloisista ja tämän päivän sankariteoista?

Käsitykseni silloisten saksalaisten siviilien kohtelusta vahvistuivat tämän päivän uutisten valossa. Näistä ei taida olla mainintoja juhlaparaatissa. Ei liene myöskään mainittu liittoutuneiden valtaosaa hitleristien kukistamisessa. Puhumattakaan siitä, miten Amerikan veronmaksaja varusti ja paljolti ruokkikin puna-armeijan. Ilman sitä lopputulos olisi luonnollisesti ollut ihan jotain muuta juhlaa.

Ei liene Venäjällä olla yhtään naapuria, johon se ei olisi joskus hyökännyt.

Luottamuksesta on puhuttu paljon ja aina. Ehkä isäni, vuonna 1895 syntyneen vapaussoturin kertomukset ovat luoneet minulle ajatuksen, että Venäjä on luotettava. Nämä "tapaukset" ovat vain ajan kysymys, niin kuin Putin sen tälläkin kertaa sanoiksi lausui. Saadaan naapurin asiat sotketuksi ja sitten riennetään "vapauttamaan".

Kauppa on hyödyllistä ja ystävyys on äärimmäisen tärkeä. Mutta riippuvuus tällaisten kokemusten valossa on minulle aina ollut aivan käsittämätöntä.

Onneksi monille on nykyään selvinnyt keskustelusodankäynnin taktiikka. Nyt voi ja pitää puhua vapaasti. Ei vihan vaan tosiasioiden pohjalla. Eihän tällaista kukaan halua. Maksamaan se tulee joka tapauksessa. Sota tai ei, nousu- ja laskusuhdanteet ovat väistämättömiä.

Veikko Harala

Lokalahti, Uusikaupunki