Vaikka turvetuotannon nostaminen kulta-aikojen määriin ei olekaan enää realismia, nykyiset turvetuotantoalueet on järkevää hyödyntää − siinä voittaisivat kaikki

Ministeri Mykkänen totesi 15.9. Maaseudun Tulevaisuudessa, että vuosikymmenen loppuun mennessä turpeen laajamittainen käyttö päättyy. Se on pitkähkö 6–7 vuoden ajanjakso, jolloin turvetuotantoa pitäisi järjestellä.

Konsulttiyhtiö Afryn selvitys vuoden 2023 alussa osoitti, että puun ja turpeen yhteiskäyttömäärä energiantuotannossa pysyy lähes ennallaan tämän vuosikymmenen ajan.

Päästökauppamaksujen ja turveveron rasittaman turpeen käyttömäärä energiantuotannossa putoaa roimasti ja nopeasti, kenties liian nopeasti. Jäljelle jää puu ja jäte, joilla koteja lämmitetään. Puuta hankitaan energiaksi yhä enemmän.

Tärkeää olisi varmistaa puun ja turpeen sopiva yhteiselo energiantuotannossa.

Tahtotila EU:ssa ja Suomessa on, että puuta pitäisi käyttää ensisijaisesti fossiilisia tuotteita korvaavien, mieluiten pitkäikäisten tuotteiden jalostukseen. Puun käyttöhierarkiassa polttaminen energiaksi katsotaan lähes viimeiseksi käyttövaihtoehdoksi.

Venäjän sota aiheuttaa meille haasteita kotimaan puumarkkinoilla, kun kasvavia puumääriä pitäisi hankkia niin jalostavaan teollisuuteen kuin energiantuotantoonkin. Koteja ei voi jättää lämmittämättä, joten energiateollisuus hankkii energiantuotantoon puuta metsistämme kohoavin hinnoin.

Yhä useammin poltettavaksi hankittu puu on jalostukseenkin kelpaavaa puuta, ei pelkästään sivuvirtoja kuten kuorta, purua ja hakkuutähdettä tai nuorten metsien harvennuspuuta. Koska energiapuun ostajat kilpailevat osin samassa markkinassa metsäteollisuuden kanssa, syntyy siitä hintojen nousupainetta muun muassa kuitupuulle. Metsänomistaja kiittää.

Tämän lopputuloksena kansalaisten maksama hinta lämmöstä nousee, samoin teollisuuden maksama hinta puusta, mikä heikentää kannattavuutta. Saattaa joku verotuottoja tahkoava tehdaskin mennä kiinni liian korkeaksi kohoavan puukustannuksen takia.

Turvetta olisi järkevää hyödyntää energiantuotannossa edelleen puun rinnalla.

Ei ole realismia puhua turpeen käytön nostamisesta ”kulta-aikojen” määriin. Mutta esimerkiksi energiantuotannossa käytettävän jalostukseen kelpaavan puun määrän verran voisi olla hyvä pyrkiä käyttämään turvetta.

Tällöin olisi järkevää hyödyntää nykyiset turvetuotantoalueet. Näin vältetään haasteita, joita ennenaikainen turpeen oton loppuminen aiheuttaa maankäytölle ja päästöjen hallinnalle.

Tässä voittaisivat lopulta kansalaiset, turvealan yrittäjät, kasvihuoneyrittäjät, energiateollisuus, metsäteollisuus ja pitkässä juoksussa myös metsänomistajat.

Luonnon monimuotoisuudellekin se todennäköisesti olisi hyvästä.

Sen estävät kuitenkin turvevero ja korkea päästömaksurasite.

Turpeella olisi siis edelleen rooli huoltovarmuus- ja toimitusvarmuuspolttoaineena, minkä Petteri Orpon hallituksen ohjelmakin teoriassa tunnistaa.

Jotta turvepolttoaine voisi lisätä huoltovarmuutta ja sen muutkin hyödyt realisoituisivat, turpeen käytölle ja tuotannolle pitäisi olla riittävä näkymä. Vain siten turpeen tuotantokoneisto – turvetuotantoalueet, kalusto, ihmiset – pysyisi kunnossa.

Jos turvetta ei koko ajan käytetä, varasto ei liiku, energiaturvetuotantoa ei tarvita ja lopulta energiaturpeen tuotanto näivettyy liian nopeasti ja hallitsemattomasti. Tuotantokentät rapautuvat ja tuotantokentillä toimivat yrittäjät suuntaavat aktiivisuutensa muille aloille.

Turpeen kilpailukykyä on parannettava, jotta saamme luotua turpeen käytölle huoltovarmuussyistä ennakoitavan kysyntäympäristön ja turpeen taas liikkeelle energiantuotantoon. Turvetuotantoketjun palveluille on silloin markkinaehtoisestikin kysyntää.

Tämä luo pohjan hallitusohjelman mukaisille huoltovarmuudelle ja vahvoille tuotantoketjuille.

Turvetuotanto ja turpeen käyttö ei palaa entiseen loistoon, mutta tietty määrä sitä olisi järkevää vallitsevassa geopoliittisessa tilanteessa käyttää.

Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) näkemys siitä, että polttoturpeen käyttö yhdistetyssä lämmön ja sähköntuotannossa olisi energian riittävyyden varmistamiseksi turvattava, on otettu hallitusohjelmaan. Käytännössä kilpailukyvyn varmistaminen tarkoittaisi HVK:n mukaan energiantuotantokustannusten eli päästöoikeuden ja valmisteveron kompensointia.

Turpeen kilpailukyky on poliittisista päätöksistä kiinni. Pääministeri Orpo – toimikaa.

Simo Jaakkola

varatoimitusjohtaja

Koneyrittäjät ry