Miten ihmisten on niin vaikea käsittää, että peruutusehdot pätevät vaikka anoppi olisikin lohikäärme?

Jokaisen pienyrittäjän turvaverkostoon pitäisi kuulu toinen pienyrittäjä, jolta saa vertaistukea hermoromahduksen uhatessa. Minulla on useita tällaisia. (Siis yrittäjäystäviä, ei hermoromahduksia.)

Erään ystävän kanssa ikuinen hämmästelyn aihe on käyttämättä jääneet tai viimetingassa perutut ajat ja niiden laskuttaminen. Se, miten ihmisen on tosi vaikeaa käsittää, että jos hän jättää tulematta sovittuna aikana tai peruu tulonsa edellisenä iltana, peruutusehdon ollessa 24 tuntia, hän joutuu maksamaan.

Asiakas yrittää välttää maksun selittelemällä syitä. ”Anoppi päätti, että jatketaan tätä mökkireissua vielä pari päivää, eikä anopille mahda mitään.”

”Ei voitu tietää, että lapselle nousee kuume.” Laitetaan kuva kuumeisesta lapsesta.

Tai laitetaan kuva tyhjentyneestä autonrenkaasta, että katso vaikka, nyt ei pysty!

Asiakas ei ymmärrä, ettei syyllä ole yrittäjälle mitään väliä. Aika on varattu juuri hänelle ja sen varaan laskettu, että tuo aika tuottaa tietyn summan rahaa.

Yrittäjä on määrittänyt oman riskinottokykynsä asettaessaan peruutusehdot. Hän on valmis ottamaan sen riskin, ettei saakaan 24 tunnissa uutta asiakasta peruuntuneen tilalle. Mutta hän ei ole valmis ottamaan sitä riskiä enää lähempänä varauksen ajankohtaa.

Tämän riskin sitoutuu asiakas kantamaan hyväksyessään peruutusehdot. Eikä riski enää siirry takaisin yrittäjän kannettavaksi, vaikka anoppi olisi ihan hirveä lohikäärme.

Kuluttajansuoja ja palautus- ja vaihto-oikeudet ovat nykyään ihana asia. Voi tilata vaikka hetken mielijohteesta netistä itselleen pupupuvun isoilla korvilla ja vilkkuvalla hännällä. Sitten voi todeta, että tämä on sittenkin liian rohkea firman pikkujouluihin, ja lähettää sen takaisin. Ostopäätöksen voi usein tehdä täysin riskittömästi.

Melkein kaikissa koneissa ja laitteissa on vähintään kahden vuoden takuu. Ostaessasi tuotteen, tiedät saavasi ehjän laitteen ainakin kahdeksi vuodeksi. Paitsi, jos ostat käytettyä.

Luulen, että kuluttajien riskinottokyvyn heikkeneminen on käynyt selväksi kaikille, jotka myyvät käytettyä tavaraa – tai eläimiä. Ostajan voi olla vaikea ymmärtää, ettei myyjä voi luvata puoli miljoonaa kilometriä ajetun auton kestävän välttämättä enää kilometriäkään.

Moni hevoskaupan ammattilainen on lopettanut, koska ei jaksa olla jatkuvasti käräjillä ostajien kanssa. Nykyään myyjän oletetaan tietävän kaikki hevosessa olevat piilevätkin viat. Jos tällainen piilevä vika vuoden kuluttua ilmenee, ostaja katsoo tulleensa huijatuksi ja haluaa purkaa kaupan.

Tai jos hevonen yksinkertaisesti menee käytössä rikki, tai käyttäytyy odottamattomalla tavalla, tuote katsotaan vialliseksi ja se on myyjän vika. Ostaja ei ole valmis kantamaan sitä riskiä, mikä kalliin eläimen ostamiseen sisältyy, vaan rahat on saatava takaisin. Hevonen rinnastetaan laissa irtaimeen tavaraan, joten myyjä on todella helposti lirissä.

Isoille firmoille ilmainen palautus- ja peruutusoikeus on hyvä myyntistrategia. Yksinyrittäjälle se voi olla oikotie konkurssiin. Tähän toivoisi asiakkailta enemmän ymmärrystä. Jos yksinyrittäjä joustaa liikaa, hän katkeaa.

Kirjoittaja on Ylöjärven Karhella ­asuva hevosalan yrittäjä ja kirjailija.

Kolumni on julkaistu joulukuun 2022 Kantrissa