Vapaaehtoisuus turvaa nopean avun kansalaisille

Toimittaja Katja Lamminen kirjoitti palokuntien vapaa­ehtoisuudesta (MT 2.8.). Ennen kirjoittamista olisi ollut hyvä tutustua pelastustoiminnan järjestelmään.

Olin itse Kalajoella sammuttamassa toistaiseksi suurinta metsäpaloa vuosikymmeniin. Lähdin Espoosta saakka alueemme palokuntien yhteisjoukoissa. Koin Lammisen kirjoituksen erikoisena järjestelmäämme kohtaan.

Järjestelmä mahdollisti henkilöstöavun yli kuuden­sadan kilometrin päästä – nopeasti ja ketterästi. Lammisen ehdottama järjestelmä ei tätä mahdollistaisi, johtuen jo yksinkertaisesti taloudellisista rajoitteista.

Suomessa toimii yli 700 sopimuspalokuntaa, joista jokainen saa korvauksen toiminnastaan pelastuslaitoksen kanssa solmitun sopimuksen perusteella.

Sopimuksessa myös määritellään odotettu hälytysvalmius. Ilmaisesta lystistä ei ole kysymys mutta yhteiskunnan kannalta todella kustannustehokkaasta. Toiminnalla varmistetaan nopea ja ammatti­taitoinen apu kansalaisille.

Naapurimaassamme Ruotsissa siirryttiin jutussa ehdotettuun palkalliseen henkilöstöön aikanaan historiallisista syistä, jolloin sopimuspalo­kuntatoimintaa ajettiin tietoisesti alas.

Juuri henkilöstön huono saatavuus järjestelmän puuttumisen vuoksi oli yksi suuri ongelma vuoden 2018 tuhoisissa metsäpaloissa. Nyt ongelmaa pyritään korjaamaan. Ruotsissa koettua tuskin kukaan haluaa Suomessa tapahtuvan.

Sopimuspalokunnat ovat maailmanlaajuisesti tunnistettu toimija, jota arvostetaan maassa kuin maassa. Sopimus­palokunnilla on Suomessa hälytysvalmiudessa yli 15 000 henkilöä, kun kutsu tehtävään käy.

Vastaavan järjestelmän ylläpitäminen palkatulla henkilöstöllä vaatisi kymmeniä tuhansia uusia virkoja. Jokainen tietää, että yhtälö on käytännössä mahdoton.

Sopimuspalokunnat ympäri maan tarvitsevat lisää henkilöstöä sekä resursseja toimintansa ylläpitämiseen. Toivonkin mahdollisimman monen nyt Kalajoen tapahtumien jälkeen olevan yhteydessä paikalliseen sopimuspalokuntaan, olisiko sinusta yksi sammuttaja lisää meidän joukkoomme!