Jos kaikki viljelijät suosivat pitkän kasvuajan kasveja, katovuodesta voi tulla pahempi

Pitäisikö Suomessa olla huolissaan ilmaston vaikutuksesta ruuantuotantoon eikä ruuantuotannon vaikutuksesta ilmastoon?

Suomi oli viimeinen Euroopan maa, jossa oikukkaat sääolot aiheuttivat nälkävuodet 1866–1868. Siitä ei ole kuin reilut 150 vuotta.

Nälkävuosia 1695–1697 pahensi Suomen oloista tietämätön (piittaamaton) hallinto, joka tuolloin oli Ruotsissa.

Ovatko nälkävuodet nykyaikana mahdollisia? Ehkä eivät. Mutta mitä tuollaiset katovuodet merkitsisivät kansantaloudelle, kun lähes kaikki ruoka jouduttaisiin tuomaan ulkoa?

Nykypäivänä puhutaan paljon siitä, että kesät ovat pidentyneet. Samalla ne ovat kuitenkin muuttuneet myös oikukkaammiksi.

Katovuodethan olivat myös oikukkaita. Vuonna 1696 tammi- ja helmikuu olivat lämpimiä, ryhdyttiin jopa kylvötöihin, mutta maaliskuussa tulivat kovat pakkaset ja lumisateet, joista aiheutui kovat kevättulvat.

Kylvöt myöhästyivät ja kesä oli sateinen. Kova halla iski jo elokuun puolenvälin jälkeen, ja sato oli menetetty.

Nykyään suositaan pitkän kasvuajan tarvitsevia kasveja ja lajikkeita, ne ovat satoisempia mutta myös alttiimpia sään vaihteluille. Jos kaikki viljelevät näitä myöhäisiä lajikkeita ja kasveja, katovuosi on pahempi, jos syyshallat tulevat aikaisin.