Metsien hoidossa monimuotoisuutta on valistettu jo kolmekymmentä vuotta. Monimuotoisuudessa vaihtelu puulajien, puiden koon ja tiheyden suhteen on keskeistä.
Kuitenkin metsänhoitosuositus, tukirahoitus ja hirvieläinpolitiikka eivät juuri mahdollista aidosti toteuttaa monimuotoista metsänhoitoa. Tyypillisesti metsä uudistetaan avohakkuulla.
Puulajin valinnassa aina suositellaan kasvupaikan mukaista puulajia. Mutta hirvituhon riski on jo parikymmentä vuotta johtanut kuusen valintaan myös tyvilahoisen kuusikon jälkeen sekä kuuselle karuille kasvupaikoille.
Taimikon perkausvaiheessa tukirahoitus hyväksyy viljelytiheydeksi vain enintään 3 000 hehtaarille jäävää puuta, jolloin monimuotoisempi, niin sanottu reikäperkaus ei mahdollistu. Näin menetetään metsän kierron ainoa suojaa tarjoava jakso taimikon harvennukseen saakka. Suojaa tarvitsevat kaikki eläimet hirvistä lintuihin.
Kun kuusta kasvatetaan metsänhoito-ohjeiden mukaan ja totaalisin hakkuiden ennakkoraivauksin, ei monimuotoisuudelle juuri riitä tilaa eikä valoa. Niinpä metsiemme monimuotoisuus on jäänyt liian paljon hoitamattomuuden varaan.
Monimuotoisuutta esiintyy eniten pienillä yksityistiloilla. Kuitenkin veropolitiikalla on jo pitkään kannustettu pienten metsätilojen hankintaa isompien omistukseen.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.