Lukijalta: Ilmastotyön tulee perustua luonnontieteellisiin tosiasioihin

Vastineessaan (MT 19.11.) kirjoitukseeni Satu Hassi jätti edelleen perustelematta väitteensä, jonka mukaan metsänomistajat ovat ilmastovastuun vapaamatkustajia. Hän väisti myös keskustelun maankäyttösektorin ilmastovaikutusten mittaamiseen liittyvistä epäkohdista.

Hassi kehottaa metsäalaa kiinnittämään huomiota tutkimustuloksiin ja toistaa ilmastopaneelin jäsenten väitteen Suomen metsien muuttumisesta päästölähteeksi. Suomessa ei ole kuitenkaan julkaistu tutkimusta, joka osoittaisi metsiemme olevan kasvihuonekaasujen nettopäästölähde.

Ilmastopaneelin johtopäätökset perustuvat metsien osalta hiilitaseeseen, jonka käyttöön liittyy vakavia ongelmia. Johtopäätöksellä ei ole tieteellistä pohjaa, koska se on ristiriidassa hiilen kiertoa luonnossa säätelevien prosessien kanssa. Johtopäätös on myös sosiaalisesti kestämätön, koska se siirtää vastuun päästöjen todelliselta aiheuttajalta muille.

Ilmaston kannalta on samantekevää, kenen piikkiin päästöt tilastoidaan, mutta asialla on valtava merkitys ilmastovastuun oikeudenmukaisen jakamisen kannalta. Nykytilanne, jossa esimerkiksi ruuan, puulla tuotetun lämmön ja sähkön tai biopolttoaineiden päästöt lasketaan päästön aiheuttajan sijaan maankäyttösektorin eli maanviljelijöiden ja metsänomistajien päästöiksi, sopii Hassin kannattajakunnalle erinomaisesti. Siksi päästökirjanpitoon kohdistuva kritiikki yritetään vaieta kuoliaaksi.

Valtaosa kasvihuonekaasupäästöistä vapautuu ilmakehään tiiviisti rakennetuilta kaupunkialueilta, kun taas harvaan asutut metsäiset maakunnat ovat kasvihuonekaasujen nettonieluja. Totuus on epämiellyttävä kaupunkien vihreässä kuplassa asuville. Totuuden kieltäminen ja ilmastovastuun vierittäminen maaseudun asukkaille tarkoitushakuisten tilastointimenetelmien avulla on ilmastopopulismia, johon viittasin.

Ilmastonmuutoksesta aiheutuvan laskun maksamme me kaikki yhdessä. Olisi kohtuullista, että maksujen suuruus olisi sidoksissa itse kunkin aiheuttamiin päästöihin.

Siinä Hassi on oikeassa, että bioenergian ja hiilinielujen laskentatavat on sovittu kansainvälisissä kokouksissa. Näihin kokouksiin ei maaseudun edustajia kutsuttu. Onneksi laskentatapoja voidaan muuttaa, kun päättäjien ymmärrys hiilen kierrosta kasvaa. Näinhän on tehty metsien hiilinielulaskemienkin kohdalla.

Tommi Peltovuori

Loppi