Olen lähipäivinä saavuttamassa 80 vuoden iän. Se on miehen keskimääräinen elinaika. Kaikki päivät tästä eteenpäin ovat jatkoaikaa.
Olen elämässäni liikkunut paljon, saanut korkeakoulutuksen ja tehnyt työurani aikana vaativia tehtäviä.
Olen perusterve. Lääkitykseni on vähäistä. Sain ilman ongelmia ajokortin viideksi vuodeksi. En ole tupakoinut koskaan. Luen, liikun ja seuraan aktiivisesti yhteiskunnan asioita.
Kun katson taakseni, voin sanoa, että ikävuodet 70 vuodesta 80 vuoteen ovat merkittävästi muuttaneet aikaansaannoksiani. Suunnittelen tekeväni jotakin, mutta se jää eteläpohjalaisittain sanottuna meinaamiseksi.
Mistään ei tahdo tulla valmista – huomenna sitten. Päivän rutiineista selviää, mutta se tuppaa jäämään siihen. En löydä selitystä muualta kuin pääkopasta. Ajatus ja teot eivät kulje enää niin kuin nuorempana.
Haluan kertoa tämän kokemukseni sen vuoksi, että olemme valitsemassa henkilöä merkittävään tehtävään – tasavallan presidentiksi. Ehdokkaana on muutamia 70 vuoden ikäisiä henkilöitä. On tämän ikäisiä valittu ennenkin vaihtelevalla menestyksellä.
En halua olla ikärasisti, mutta elämän realiteetit tulisi tunnistaa. Työnantajana en valitse vaativaan tehtävään normaalin työiän aikoja sitten ohittanutta henkilöä.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.