Hyrylän kasarmialueen ”takametsä” eli myös nykyisen asuntomessualueen paikka oli metsää, kalliota, kosteikkoa ja pusikkoakin. Nykykielellä varsinaista seikkailupuistoa. Meille 1950-luvun ratsastajille, jotka saimmme kasarmin tallin hevosilla kulkea ympäröivässä maastossa, sillä oli erityinen merkitys. Mahtava maastorata, monipuolinen ja jännittävä.
Tuusulan kunta väittää olevansa vihreä kunta. Tammenlehti paperilla on siitä ainut jäänne. Peltolan tilan mailla kasvanut vanha tammirivikin pantiin päreiksi. Sama touhu jatkuu. Rykmentinpuiston alueelle tehtiin ensin pari asiallista puistomaista metsänhakkuuta. Sen jälkeen tuli joukkio, joka pani kaiken matalaksi; maa paljaaksi ja kalliot murskaksi. Tikkuakaan ei jätetty.
Kuinka voi kaavoittaa asuinaluetta ottamatta lainkaan huomioon ympäröivää luontoa? Missä syy surkeaan suunnitteluun? Näinkö ”Aallossa” opetetaan vai eikö kansa osaa valita?
Kun estetiikka ja eettisyyskään eivät kuulu kuvioihin niin tuloksena on sekava, tiivis hökkelikylä. Pihoille väsätään todennäköisesti espanjalaista tuontinurmea, kiinalaisia kiviä ja muutama tuija korvaamaan komeita mäntyjä. Sisustukseen kansainvälistä krääsää. Tästäkö tykätään?
Kaiken huippuna kallis lakastunut kukkapatsas. Siinäpä kiipeilyteline nuorisolle. Äärimmäisen vaarallinen terävine teräslevyineen. Vahingoilta ei voi välttyä.
Seudulle on vielä jäänyt muutama satavuotinen rakennus. Ihailkaa niitä ohi ajaessanne, sillä hökkelikylä on tasainen plaani sadan vuoden kuluttua!
Pihoille väsätään todennäköisesti espanjalaista tuontinurmea.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.