
Jo lyhyen alkutaipaleen perusteella voi ennustaa, että Petteri Orpon (kok.) johtamalta oikeistohallitukselta kuluu paljon energiaa itse aiheutettujen lommojen oikaisemiseen. Se jarruttaa päätöksentekoa, Suomen asioiden kuntoon laittamista, kuten Orpo itse on koalitionsa päätavoitteen muotoillut.
Perussuomalaisten oppositiossa viljelemien puheiden ja hallitusvastuun yhteensovittaminen on ilmeisen ylivoimainen savotta. On myös vaikea kuvitella, että tilanne tasaantuisi nopeasti ja kestävästi.
Nyt julkisuudessa ruoditut natsiliehittelyt ja väestönvaihtopuheet ovat todennäköisesti vain jäävuoren huippu. Vastaavia lommoja aiheuttavia vanhoja syntejä pullahtelee julkisuuteen taatusti lisää ja vielä pitkään.
Myös uusia voi tulla. Perussuomalaiset ovat vaalivoittoa siivittäneen retoriikkansa vankeja.
Eurooppalaisessa julkisuudessa on ihmetelty, miksi Orpo esikuntineen ei selvittänyt ministerikatraansa taustoja ajoissa. Suomen oikeistohallituksen kipuilu on Saksassa nostettu varoittavaksi esimerkiksi siitä, mitä yhteistyö laitaoikeiston kanssa voi pahimmassa tapauksessa olla.
Asia kiinnostaa, koska koko Eurooppa kallistuu oikealle. Yhteiskuntien kahtiajako syvenee. Yhä useammissa EU:n jäsenmaissa joudutaan harkitsemaan enemmän ja vähemmän vastentahtoisesti hallituskoalitioiden muodostamista oikeistopopulistien kanssa.
Espanjassa maltillista oikeistoa edustava kansanpuolue on voittamassa muutaman viikon päästä pidettävät parlamenttivaalit. Hallituksen muodostaminen ei kuitenkaan todennäköisesti onnistu ilman oikeistopopulistista Vox-puoluetta.
Saksassa laitaoikeiston AfD (vaihtoehto Saksalle -puolue) on kiilannut 20 prosentin kannatuksellaan jo päähallituspuolueen eli sosiaalidemokraattien ohi. Itä-Saksan ensi vuoden osavaltiovaalien jälkeen tabu, jonka mukaan AfD:n kanssa ei lähdetä hallitukseen, saatetaan rikkoa.
Yhä useammissa EU:n jäsenmaissa joudutaan harkitsemaan hallituskoalitioiden muodostamista oikeistopopulistien kanssa.
AfD:n retoriikka on paikoin hyvinkin rajua. Itä-Saksan Thüringenissä perustuslakia valvovat viranomaiset ovat määritelleet paikallisen AfD:n äärioikeistolaiseksi. Se ei ole jarruttanut natsiliehittelijänä tunnetun puolueen paikallisjohtaja Björn Höcken voittokulkua.
Samaan aikaan, kun laitaoikeiston ylilyöntejä kauhistellaan, on hyvä muistaa, että Eurooppa kallistuu oikealle, koska osa äänestäjistä haluaa demokratiaan oleellisesti kuuluvan poliittisen korjausliikkeen. Kaikkein pettyneimmät uskovat vauhdittavansa muutosta äänestämällä kovaa kieltä käyttäviä oikeistopopulisteja.
Jotkut ovat tyytymättömiä harjoitettuun maahanmuuttopolitiikkaan. Toiset pitävät ilmastonmuutoksen jarruttamiseen liittyviä ratkaisuja kohtuuttomina. Osa haluaa, että julkisen talouden velkakierre pysäytetään ja osan mielestä erilaisten vähemmistöjen oikeuksien puolustamisessa on menty yli.
Jos tai kun poliittinen korjausliike tyssää siihen, ettei öykkäröivän laitaoikeiston kanssa pystytä hallitsemaan, häviäjiä ovat muutosta vaatineet äänestäjät. Se taas ruokkii entistä radikaalimpaa tyytymättömyyttä, joka voi horjuttaa koko demokraattista jäjestelmää.
Jos halutaan, etteivät yhteiskunnat polarisoidu entisestään, unohdetuksi itsensä kokevien kansanosien protestien syyt pitää tunnustaa ja niihin pitää puuttua. Tilanne ei korjaannu sillä, että tyytymätöntä vaalikarjaa syyllistetään väärien puolueiden äänestämisestä.
Valtaosa tolkun eurooppalaisista ottaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen vakavasti ja haluaa, että se pysäytetään. Kansaa ei kuitenkaan motivoida talkoisiin ylimielimielisellä, ristiriitaisella ja kiistatta kohtuuttomalta tuntuvalla sanelemisella, jota EU:n komissio on harjoittanut ja jonka kansalliset hallitukset ovat osin siunanneet.