Itse leivottua ei voita mikään, vaikka lopputulos olisi katastrofi

Pastakoneeni pääsi pari viikkoa sitten tositoimiin. Se oli istunut pitkän tovin keittiön hyllyllä odottamassa kiireetöntä viikonloppua. Kun sellainen vihdoin koitti, piti päästä puuhaamaan.

Neljä desiä durumvehnäjauhoja, kolme kananmunaa ja kymmenen minuutin alustus. Taikina sai vielä vetäytyä hetken, ja sitten ajoin sen läpi koneesta.

Hinnassa kotitekoinen pasta ei pane juuri kaupan kuivapastoja paremmaksi, mutta maku on oivallinen. Ja onhan erityisen kiva syödä ruokaa, jonka valmistamiseksi on nähnyt vaivaa.

Pasta on siitä kätevä ruoka, että sen kaveriksi voi kaivaa kaikki jääkaapin jämät ja heittää ne kastikkeeseen. Myös kasvisruuan valmistaminen kastikemuotoon on helppoa.

Toinen jämäruualle suotuisa leipomus on pitaleipä. Taikina vaatii vaivaamista, kohottamista, kaulimista ja taas kohottamista, mutta jos aikaa on, itse tekemällä saa varsinaisia herkkuja.

Pitaleivän väliin voi tunkea melkein mitä vain mieli tekee: Falafel-pyöryköitä, kanaa, hummusta, vihanneksia... Vaihtoehtoja on loputtomiin.

Taikinaa ei kuitenkaan kannata lähteä liiaksi soveltamaan. Ohjeeseen kuuluu vettä, hiivaa, suolaa, öljyä ja vehnäjauhoja. Kerran leipomaan ryhtyessäni huomasin, että venhäjauhoja ei ollutkaan tarpeeksi. Sama se kai on korvata osa ruisjauhoilla, ajattelin.

Se oli virhe. Pitaleivistä paistui uunissa kovia käppyröitä. Yritimme sinnikkäästi syödä niitä viikon mittaan (koska eihän ruokaa voi heittää hukkaan!) mutta viimeiset taisivat sittenkin päätyä roskikseen.

Keittiösuosikkeihini kuuluu myös sämpylöiden leipominen. Menestys on vaihteleva: Toisinaan sämpylät jäävät littanoiksi, toisinaan niistä tulee liian kuivia. Silti leivon niitäkin mieluummin kuin ostan kaupasta – ainakin hinnassa säästää, vaikka maku jäisi ammattilaisen tekemästä.