Ruusunmarja on erinomainen C-vitamiinin lähde ja monikäyttöinen loppukesän herkku – Aarre kertoo, miten ruusunmarjaa voi hyödyntää
Kaikkien ruusujen marjat kelpaavat ravinnoksi. Työläs käsittely palkitaan hienolla maulla.
Kiulukat kerätään täysin kypsinä, punaisina ja kovina. Kellanpunaiset kiulukat ovat vielä raakoja ja tummanpunaiset jo ylikypsiä. Sato on parhaimmillaan elo-syyskuussa. Kuva: Säde AarlahtiSuomessa kasvaa kuusi luonnonvaraista ruusulajia. Koristekasveina viljellään monia lajeja, joista osa on villiintynyt luontoon. Ruusuja on arvostettu kauniiden kukkien ja ennen kaikkea tuoksun ansiosta. Myös niiden marjat eli kiulukat ansaitsevat arvostuksen.
Ruusujen kiulukat ovat erinomaisia C-vitamiinin lähteitä, mutta eri lajeissa on eroja. Kurtturuusu (Rosa rugosa), joka tekee suuria, punaisia kiulukoita, on paras C-vitamiinin lähde. Kurtturuusussa voi olla jopa 3 000 mg C-vitamiinia, kun esimerkiksi orjanruusussa (Rosa dumalis) sitä on 600 mg.
Kiulukat voi murskata siemenineen sosemyllyssä ja kuivata massana. Halutessaan marjoista voi poistaa siemenet. Marjat halkaistaan ja enimmät siemenet poistetaan lusikalla. Sen jälkeen marjat voi soseuttaa. Soseen voi pakastaa rasiassa tai jääpalamuoteissa tai kuivata. Kuivatut kiulukat tai kuivatun marjamassan voi jauhaa jauhoksi, rouhia tai säilyttää sellaisenaan.
Hienompaa, siivilöityä jauhetta voi laittaa esimerkiksi smoothieen tai jogurttiin, karkeampaa siivilään jäänyttä jauhetta vaikka leipäjauhojen sekaan, puuroon sekä teeksi.
Ruusunmarjat sopivat hyvin yhteen erityisesti porkkanan, raparperin, puolukan, vaniljan, rusinan ja mantelin kanssa. Marjoista voi valmistaa muun muassa siirappia, kiisseliä, hilloja, säilykkeitä, teetä, tuoremehua, piiraita ja torttuja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat