Minulle einesten ostaminen ja syöminen ei ole mikään ongelma. Kinkkukiusaus, maksalaatikko, pakastepitsa uppoavat kiireisenä ja nälkäisenä hetkenä hyvin.
Ruuanlaitto on kivaa ehkä joskus viikonloppuna, mutta mieluiten silloinkin söisin jonkun toisen tekemää ruokaa.
Pinaattiletut ovat minulle kuitenkin pyhiä. Omatekoiset ovat vain voittamattomat. Kaupan letuista ei voi puhua samassa lauseessa.
Äitini kysyi joskus, miten voin tehdä itse pinaattilettuja, kun en omista lettupannua, jossa on seitsemän koloa pikkuletuille.
Helposti. Teen isoja.
Isot pinaattiletut aiheuttavat hämmennystä ja huvittuneisuutta.
Maku on sama kuin pienissä, mutta työtä on vähemmän.
Ja se suussa sulavien pinaattilettujen ohje: googlaa lettutaikina, jätä sokeri pois, lisää sulatettu pakastepinaatti.
Paista voissa. Päälle puolukkaa.
Reseptillä olen voittanut usean nirsoilevan lapsen luottamuksen kätevänä kotikokkina.
Villiyrttikaudella pinaatin voi korvata ryöpätyllä nokkosella.
Pinaattiletut eineshyllyn muovirasiassa eivät uppoa minuun, mutta samannäköisessä pakkauksessa myytävät veriletut uppoavat.
Vielä kun löytyisi viitseliäisyyttä ruveta tekemään verilettuja itse...