Aarre: Tunnetko peltokanankaalin? Toukokuussa kukkiva villivihannes on herkullinen ja helppo tunnistaa

Keväisin tienpientareet kasvavat kanankaalia keltaisenaan, ja kun se on kukkinut, ilmestyy voikukka. Kanankaali on yleistynyt Suomessa vasta aivan 1800-luvun lopulla nurmiviljelyn tehostuessa, kun heinänsiementä alettiin tuoda maahan, sillä sen siemenet muistuttavat heinien ja apiloiden siemeniä.

Amerikassa peltokanankaalia (Barbarea vulgaris) on viljelty ravinnoksi. Se kuuluu kaalikasveihin. Samassa suvussa on paljon muitakin syötäviä rikkakasveja, joita on vaikea erottaa toisistaan, kuten rikkasinappi, peltokaali ja peltoretikka.

Peltokanankaali on yleensä monivuotinen ja sukulaisiaan selvästi tanakampi. Se kukkii jo kesäkuun alussa, jolloin nämä muut yksivuotiset kasvit ovat vasta pelkkiä taimia.

Varmimmin peltokanankaalia tapaa Etelä- ja Keski-Suomen tienvarsilta ja pelloilta; pohjoisempana se on harvinaisempi. Ensimmäisenä vuonna peltokanankaali kasvattaa lehtiruusukkeen, ja seuraavana kesänä se kukkii loistavankeltaisin kukinnoin. Kasvin kukkiessa se on helppo tunnistaa, sillä runsain kukinta osuu touko-kesäkuulle. Sen ruusukkeet talvehtivat.

Myös peltokanankaalia muistuttavaa rantakanankaalia (Barbarea stricta) voi käyttää ravinnoksi.

Lue koko juttu Aarteen sivuilta: Näin käytät kanankaalin eri osat ruuaksi