Halmstadissa pystyy valmentamaan hevosia meren rannalla. Kuvassa Inari Koivuniemi Lorenzo Bokon kanssa. Kuva: Inari Koivuniemen albumi
Inari Koivuniemi vaihtoi Keski-Pohjanmaan Ruotsin länsirannikkoon – ”Yllättävän nopeasti lähtöpäätös tuli tehtyä ja auton nokka suunnattua kohti Ruotsia”
Hevosenhoitaja on työskennellyt Ruotsissa nyt reilun vuoden verran.Tilaajalle
Inari Koivuniemi on viihtynyt hyvin Ruotsissa. Kuvassa suomalaishoitaja Cathrinellenja Pantocratorin kanssa. Kuva: Inari Koivuniemen albumiInari Koivuniemi vaihtoi lähes tarkalleen ottaen vuosi sitten tutut ympyrät Keski-Pohjanmaalla Ruotsin länsirannikolla sijaitsevaan Halmstadin kaupunkiin. Sitä ennen hän työskenteli Klemolan perheen palveluksessa. Paikanvaihdoksessa ei ollut kyse siitä, etteikö kokenut hevosenhoitaja olisi viihtynyt Klemolan tilalla Kokkolaan kuuluvassa Ullavassa.
”Viihdyin todella hyvin Klemolan tallilla. Talvet alkoivat vuosi vuodelta tuntua pidemmille ja fyysisesti kuluttavammille. Vuosi sitten kesällä tuntui sille, että ennen seuraavaa talvea on keksittävä jotakin. Yllättävän nopeasti lähtöpäätös tuli tehtyä ja auton nokka suunnattua kohti Ruotsia”, nauraa Inari Koivuniemi vastatessaan puhelimeen Ruotsissa.
Koivuniemen ensimmäinen työpaikka Ruotsissa oli Halmstadin raviradalla hevosia valmentavan Jerry Riordanin talli. Töitä tekemään tottuneelle Koivuniemelle maan vaihdos ei ollut suurempi mullistus. Toki Ruotsin raviurheilun paremmat puitteet saavat kiitosta Koivuniemeltä.
”Olen viihtynyt oikein hyvin Ruotsissa, onhan ulkomaille muutto ollut joka lähtöön silmiä avaava kokemus. Hyvä jättää välillä tutut ympyrät taakseen ainakin joksikin aikaa.”
Meren rannalla sijaitseva reilun 100 000 asukkaan kaupunki saa kiitosta Koivuniemeltä. Kaupunki kerää kesäisin paljon turisteja laajojen hiekkadyyniensä ansiosta. Vaikka talvisin on koleaa ja tuulista, on Inari Koivuniemi tyytyväinen uuteen asuinpaikkaansa.
”Olen ollut jo yhden talven täällä, ja luntahan ei täällä oikeastaan ole edes nimeksi. Toki täällä tuulee ja on koleaa pimeään vuoden aikaan. Talvi on kuitenkin paljon lyhyempi kuin kotona Suomessa. Sen puoleenkin muutto tänne oli oikein mainio asia.”
Vaikka Koivuniemi onkin työskennellyt käytännössä koko työelämänsä hevosten kanssa, ei hevosalalle päätyminen ollut aivan itsestään selvää. Kannuksesta kotoisin oleva Koivuniemi suoritti maatalousyrittäjän tutkinnon, ja kouluaikana ei vielä ollut tarkoitus alkaa työskentelemään hevosten parissa.
”Kyllähän hevoset ovat aina kiinnostaneet minua, mutta itseasiassa vasta valmistumisen jälkeen menin Petri Klemolalle töihin. Eikä minun itse asiassa edes pitäisi pystyä tekemään hevosalan fyysisesti raskaita töitä.”
Koivuniemi ei ehtinyt olla Klemolan tallilla kovinkaan pitkään töissä, kun selkä alkoi oireilla toden teolla. Lääkäreiden tuomio oli, että hevosalan työt olisi jätettävä väliin. Palo takaisin tallille oli kuitenkin niin kova, että Koivuniemi saatua selkänsä kuntoon hän halusi kokeilla vielä kertaalleen tallitöitä.
”Selkä on sen jälkeen oireillut muutaman kerran, mutta joka kerta olen päässyt takaisin työkuntoon. Pitää koputtaa puuta, sillä Ruotsissa ollessani ei selän kanssa ole ollut ongelmia. Toki yritän pitää asian mielessäni, ja yrittää tehdä asioita selän kannalta fiksummin.”
Mikäli kokenutta hevosenhoitajaa on uskominen, on työuraa hevosten parissa jäljellä vielä kaksi vuotta.
”Olen aina itselleni sanonut, että täyttäessäni 30 vuotta, on minun tiedettävä mitä aikuisena teen työkseni. Vielähän tässä on pari vuotta aikaa keksiä jokin uusi ammatti. Toisaalta ei kai se olisi väärin, vaikka antaisin itselleni jonkin lisävuoden aikaa miettiä asiaa”, toteaa Inari Koivuniemi pilke silmäkulmassa.
”Siellä oppi todella paljon, ja heillä on kuitenkin vuodesta toiseen hyvin menestyviä kilpahevosia.”
Koivuniemelle on tärkeintä kokonaisvaltainen hevosten kanssa työskentely. Hänelle on mieluista olla niin varsojen kuin nuorten hevosten kanssa, ja käydä raveissa starttihevosten kanssa.
”En tiedä sitten onko kokonaisvaltaisuus jotenkin iskostunut minuun Klemolan vuosilta. Siellä oli todella mukava nähdä tulevien kilpahevosten kasvavan pienistä varsoista lähtien. Olihan toki varsojen emätkin meidän työntekijöiden vastuulla. Klemoloillahan ei ole käytännössä muita starttihevosia kuin omia kasvatteja.”
Leader-hevosistaan tunnettu Klemolan perhe saa kiitosta pitkäaikaiselta työntekijältään.
”Työpaikkanahan se oli todella mainio olla. Siellä oppi todella paljon, ja heillä on kuitenkin vuodesta toiseen hyvin menestyviä kilpahevosia. On hyvä muistaa, ettei varsoja synny kovinkaan montaa vuositasolla. Prosentuaalisesti he onnistuvat todella hyvin saamaan radoille kasvattinsa.”
Iron Badger on kuulunut Inari Koivuniemen elämään syntymästä lähtien. Kuva: Inari Koivuniemen albumiHalmstadissa Koivuniemellä on mukanaan myös tähän mennessä ainoa oma kasvattama lämminverinen Iron Badger (Seven and Seven). Kolmevuotias ruuna ei ole vielä juossut koelähtöä, mutta kasvattaja-omistajan toiveissa olisi nähdä suojatti jo syksyn aikana koelähdössä.
”Se tuli minulle viime keväänä Suomesta. Alku Ruotsissa ei oikein sujunut hyvin, ja tuli takapakkia valmennuksen kanssa. Alun perin elättelin toiveita saada ruuna radoille jo kolmevuotiskeväällä.”
Oman hevosensa uraan ravihevosena Koivuniemi suhtautuu realistisesti.
”Iron Badgerin emäkin on vielä minun omistuksessa. Se elelee eläkeläisen elämää äitini luona. Vaikka tätä homma tekeekin työkseen, on omien hevosten kanssa jollakin tapaa enemmän tunnetta mukana.”
Muutaman viikon päästä Koivuniemi vaihtaa työpaikkaa. Työmatka ei muutu dramaattisesti, sillä hän aloittaa työt Johan Untersteinerin Halmstadin raviradalla sijaitsevalla ratatallilla. Pääpaino Johanin Peter-isän vastuulla olevalla tallilla on nuorten hevosten valmennus. Koivuniemellä oli mahdollisuus myös aloittaa työt valmentajan tilalla Halmstadin ulkopuolella. Käytännön syyt painoivat ratatallin puolesta.
”Oma hevonenkin asuu tässä radan läheisyydessä. Minulla on asunto myös melko lähellä ravirataa. On Untersteinerin ratatallilla jonkin verran starttihevosiakin. Eiköhän tule jatkossakin käytyä jonkin verran raveissa passihevosten kanssa. Riordanilla olen päässyt näkemään useita ruotsalaisia raviratoja.”
Trouble Leader oli Inari Koivuniemen suosikkihevonen Petri Klemolalla työskennellessä. Kuvassa ruuna valmistautuu starttiin juhannuksena 2022 Power Parkin -radalla Tuomas Pakkasen ohjastamana. Kuva: Elina PaavolaTähänastinen huippuhetki Koivuniemen Ruotsin uralla on Diamantstofinaalin voitto Solvallassa elokuun puolessa välissä. Robin Bakker ohjasti Koivuniemen hoitaman Cathrinellen (Filipp Roc) 250 000 kruunun arvoiseen voittoon tuloksella 11,5a.
”Solvallassa kilpailemisessa on oma ainutlaatuinen tunnelmansa, mutta ei minulle hevosenhoitajana ole väliä minkälaisissa lähdöissä hoitohevoseni menestyvät. Klemolassa ollessani suosikkipassini Trouble Leader (Ken Warkentin) otti Kokkolassa 800 euron arvoisen voiton. Se tuntui todella hyvälle, kun sitä ennen oli pitkään epäonnistuttu ruunan kanssa. Kokkolassa tuli tunne, että kova työ palkittiin lopulta.”
- Osaston luetuimmat
