
Tammisaaressa lukioaikansa asunut Milla Lynch ei hätäillyt urasuunnitelmiensa suhteen. Hän työskenteli ylioppilaaksi kirjoitettuaan muutaman vuoden eri työpaikoissa ja mietti samalla mikä ala tuntuisi kaikkein omimmalta. Lopulta asiat alkoivat selkiytyä ajatuksissa.
”Äitini oli ollut nuorempana tekemisissä hevosten kanssa, mutta ei meillä ollut koskaan hevosia kotona. Minä kävin kuitenkin pienestä pitäen ratsastamassa ratsastuskoulussa. Hevosala alkoi tuntua omalle alalle lukion jälkeisinä vuosina, ja mietin pitkään millä tavalla haluan työskennellä hevosten parissa”, kertaa Milla Lynch parin vuoden takaisia pohdintoja.
Lopulta kengittäminen tuntui alalle, joka kiinnosti tulevaa hevosalan ammattilaista. Koulutuspaikkaa miettiessä ulkomaiset vaihtoehdot tuntuivat kaikkein luontevimmilta. Ulkomaisten koulujen vetovoimaa selittää Lynchin laaja kielitaito. Englannin kielen Lynch on saanut irlantilaisen isän kautta. Äiti on puolestaan taustaltaan suomenruotsalainen.
”Vanhempani tapasivat Irlannissa. Englanti ja ruotsi ovat olleet kotikielenämme, suomen kieltä olen oppinut enimmäkseen koulun ja kavereiden kautta. Mietin jonkin aikaa hakeutuvani englanninkieliseen maahan kouluun, mutta lopulta ruotsalainen hevosalan koulutus tuntui omimmalta.”

Kun Milla Lynch haki opiskelemaan kengitystä, hänellä ei ollut juurikaan kokemusta hevosten kengittämisestä. Hän läpäisi kuitenkin pääsykokeet ja sai opiskelupaikan Östersundin länsipuolella sijaitsevaan Wångenin hevoskouluun.
”Harjoittelinhan minä paljon pääsykokeita varten, sain apua paikalliselta kengityssepältä. Eli en minä tietenkään ihan kylmiltäni suunnannut Ruotsiin pääsykokeisiin. Mutta olihan se melko erikoinen tunne pyrkiä ihan uudelle alalle opiskelemaan.”
Pääsykokeissa ei Lynchin mukaan arvioitu hakijan ammattitaitoa, vaan enemmänkin asennetta työskentelyyn.
”Jälkikäteen tajusin, että heitä kiinnosti enemmänkin se, millainen hakija oli niin henkisiltä kuin fyysisiltä ominaisuuksiltaan. Ei sillä, että minun pääsykokeeni esimerkiksi taonnan osalta olisi mennyt mitenkään katastrofaalisen huonosti.”
Vaikka Ruotsin ja Suomen koulutusjärjestelmät ovat melko yhteneväisiä, on Lynchin tutkintoa vaikea verrata suomalaiseen kengityssepän tutkintoon.
”Tämä on siis niin sanottu aikuiskoulutus, johon pitää olla pohjalla kolmevuotinen koulu, ja minullahan se oli tietysti lukio. Vapaasti suomennettuna koulutukseni on kengitysseppäkoulutus, mutta se ei ole kuitenkaan ihan vastaava kuin Suomessa tarjottava koulutus.”

Ruotsissa toimii kolme valtiollista hevosalan oppilaitosta. Flyingen ja Strömsholmin koulut sijaitsevat etelämpänä. Wångenin koulu on Östersundin ja Åren välissä, molempiin on matkaa noin 50 kilometriä, Norjan raja on reilun 100 kilometrin päässä.
Kaikissa kolmessa koulussa on tarjolla peruskoulun jälkeinen kolmen vuoden hevosalan ammattitutkinto. Koulujen koulutustarjonta on todella laaja. Perustutkinnon lisäksi tarjolla on edellä mainitun kengityskoulutuksen lisäksi muun muassa mahdollisuus suorittaa kandidaattitason Hippologen-tutkinto.
Milla Lynch valitsi Wångenin koulun sen ravi- ja islanninhevoskoulutuksen takia.
”Eihän meidän koulutukseemme varsinaisesti kuulu islanninhevosilla ratsastamista tai ravureilla ajamista. Mutta ajattelin, että ravureiden- ja yhtä lailla islanninhevosten kengittäminen ovat oikein mielenkiintoisia ja hyödyllisiä asioita oppia. Meillä on kolme eri seppää opettajina. Heillä kaikilla on hyvin erilainen tausta, ja heiltä oppii asioita todella monipuolisesti.”
Wångenin tarjoama kengityskoulutus on Milla Lynchin mukaan rakennettu hyvin monipuolisesti. Ensimmäisenä ja toisena vuonna kengittäjän fysiikan kehittämiseen panostetaan paljon oppituntien puitteissa.
”Meillä on melko paljon ohjattua liikuntaa lukujärjestyksessä. Eihän tietenkään koulutus ole pelkkää kuntoilua, mutta hyvä että meille annetaan hyvät eväät huolehtia omasta fysiikasta ja jaksamisesta, sillä kengitys on kuluttavaa työtä.”
”Olen saanut rahoitettua opintoni sujuvasti, ja viihdyn oikein hyvin täällä pohjoisemmassa.”
Koulutukseen sisältyy paljon käytännön harjoittelujaksoja. Ensimmäisenä lukuvuonna Milla Lynch oli Östersundin seudulla toimivan sepän opissa 10 viikkoa. Toisena lukuvuonna tuleva ammattikengittäjä ottaa suunnaksi isänsä kotimaan Irlannin. Tarkoituksena on viettää samaiset 10 viikkoa ratsuja ja laukkahevosia kengittävän sepän matkassa.
”Asuimme nuoruudessani useamman vuoden Irlannissa, ja jo paikallisesta murteesta lähtien ympäristö on tuttua minulle. Mielenkiintoista nähdä kuinka laukkahevosia kengitetään. 10 viikon yhtämittainen harjoittelujakso on siitäkin hyvä, että silloin ehtii käydä kengittämässä samoja hevosia kahteen kertaan. Siinä näkee oman työnsä jäljen useamman viikon jälkeen.”
Vaikka koulutus onkin ilmaista Ruotsissa, joutuu Milla Lynch maksamaan asumisesta ja ylipäänsä elämisestä Ruotsissa. Suomen kansalaisena Lynchin on mahdollista nostaa opintolainaa Kelalta.
”Minulla on asunto Näldenin taajamassa. Wången sijaitsee taajaman ulkopuolella. Olen saanut rahoitettua opintoni sujuvasti, ja viihdyn oikein hyvin täällä pohjoisemmassa. Seutu tarjoaa todella hienot maisemat ja eihän tästä ole Åren hiihtokeskukseenkaan kuin noin 50 kilometriä.”

Milla Lynch kannustaa kaikkia ketä vähänkin kiinnostaa lähteä opiskelemaan ulkomaille tarttumaan tilaisuuteen.
”Toki minua auttoi perhetaustani kielitaidon suhteen, mutta ei ulkomaille lähdön pidä jäädä kiinni kielitaidosta. Ruotsissa ja Suomessa asumisessa ei ole kovin suurta eroa, kumpikin yhteiskunta on melko samankaltainen.”
Milla Lynchin suunnitelmat koulun suorittamisen jälkeen ovat vielä auki. Paluu Suomeen on mahdollinen, mutta samalla kansainvälisen työkokemuksen hankkiminen kiinnostaa tulevaa hevosalan ammattilaista.
”Kolmannen vuoden harjoittelu olisi hyvä tehdä sellaisessa paikassa ja maassa, johon voisi suunnata valmistumisen jälkeen. Irlanti tuntuu tässä vaiheessa oikein mielenkiintoiselle paikalle tehdä töitä. Toisaalta olisi mielenkiintoista nähdä hevosalaa useassa eri maassa, ja miksei useammalla mantereellakin.”