Petri Lahti-Luopa kertoo, että hänelle myös tarjotaan hevosia ostettavaksi: ”Melkein päivittäin jossain vaiheessa”. Kuva: Tomi Hirvinen
Kriteriumissa kolmea hevosta jännittävä omistaja ei katso ostaessaan hevosta vaan rahapussiinsa
Petri Lahti-Luopa on Pohjanmaalla ja laajemmallakin tunnettu yrittäjä ja hevosenomistaja. Tätä nykyä hän sanoo, että jälkimmäinen toiminta on suorastaan riistäytynyt käsistä.TilaajalleKaustinen
Petri Lahti-Luopa on osakkaana Nikulan Hevoskuntoutus oy:ssä. Kuvassa vesikävelylaitteessa Ejnar. Kuva: Tomi HirvinenPetri Lahti-Luopalla on suomenhevosten Kriteriumissa tavallista enemmän seurattavaa ja jännitettävää. Kaustisella vaikuttava yrittäjä omistaa tai osaomistaa itse tai yhtiönsä kautta peräti kolme suomenhevosten kriteriumfinalistia.
”Harjan Fakiirin hankin Jyväskylän huutokaupasta. Kommelluksesta Juuso Holttinen möi mulle osan. Rudolf ostettiin Landen Toivon porukalla. Se on Paavolan Juha-Matin kasvatti”, Lahti-Luopa luettelee.
Luettelemista hevosenomistajalla onkin, sillä hän omistaa lukuisia varsoja sekä kilpahevosia ympäri Suomen. Satsaukset lajiin ovat merkittäviä, sillä omistuksessa tai osaomistuksessa on yhteensä kolmisenkymmentä hevosta.
Silti lauantai on vuosikymmenet hevosia omistaneelle ravipersoonalle erityinen päivä. Hän kutsuu lauantaista Kriteriumin finaalia hevosharrastajan uransa kohokohdaksi.
”Jännitys tulee sitten, kun minuuttibiisi alkaa soimaan. Ei varmaan ennen sitä.”
Lahti-Luopa on saanut viime vuosina monia täysosumia hevosten suhteen. Hän vähättelee osumatarkkuuttaan.
”On niitä ollut pirusti huonojakin. Mutta niistä ei puhuta.”
Kokenut hevosten ostaja väittää, ettei ymmärrä ravihevosten rakenteesta tai muista hienosäädöistä sen ihmeempää. Suvuista hän tunnustaa sentään jotain tietävänsä.
”Rahapussiinhan sitä ensimmäisenä katsotaan, kun hevosta ostetaan.”
Eli ensimmäisenä mietitään, voisiko hevonen olla hintansa väärti, ja mikä sen tuotto-odotus voisi olla panokseen nähden.
”Nyt on käynyt hyvät tuurit. Ja se taas ruokkii lisää intoa.”
Lahti-Luopa uskoo omista hevosistaan lauantaina eniten Kommellukseen (Frans). Tosin Harjan Fakiirikin (Frans) näytti karsinnassa kykynsä, kun ei joutunut lähtemään toisten takaa.
”Varmasti Harjan Fakiirikin pystyy juoksun onnistuessa olemaan puolenvälin paremmalla puolella. Rudolf on puolestaan finaalissa vähän sellainen musta hevonen. Ja mustahan se on oikeastikin.”
Kaikkia kolmea hevosta valmentaa Teemu Okkolin. Orimattilalainen osallistui Kriteriumin karsintoihin kaikkiaan kuudella hevosella, joista neljä selvisi finaaliin.
”Hetken tympäisee, jos ei pärjää, mutta se menee äkkiä ohi. Huumorilla olen mukana. Ja elämysten sekä ystävien takia.”
Teemu Okkolinin kanssa finaalia on ennakoitu huolella, sillä valmentaja kävi viikonloppuna Keski-Pohjanmaalla Petri Lahti-Luopan pojan syntymäpäivillä.
”Kyllä on keskusteltu paljon. Ja kyllä me soitetaan joka aamu. Puhutaan paljon muustakin kuin hevosista. Tiedän joka päivä, mitä hevosille ja miehelle kuuluu”, Lahti-Luopa kuvailee läheisiä välejään valmentajan kanssa.
Lahti-Luopa omistaa myös lämminverisiä hevosia, mutta tunnustautuu voittopuolisesti suomenhevosmieheksi.
”Kyllä kansallisrotu on tärkeä, ja olen Kari Lähdekorven kanssa samaa mieltä, että sen kautta raviurheilu nousee. Ei taida vaan olla kellään ideoita, miten sitä käytettäisiin markkinoinnissa.”
Lahti-Luopa oli aktiivisena myös syyskuisen Jokimaan varsahuutokaupan jälkeen. Stall Blombacken kasvattama Vakiovihje (V.G. Voitto) huudettiin sisään, mutta kaupat syntyivät jälkeenpäin.
”Möin varsasta puolet Teemun veljelle Aku Okkolinille. Aku sanoi, että on kallista tulla Kaustiselle kylään, kun aina lähtee hevosen osaomistajana kotiin”, Lahti-Luopa nauraa.
”Vakiovihje on samasta emästä kuin Vilkkeen Velmu ja Vilkkeen Villi, joten siinä mielessä ennusmerkit ovat hyvät. Se on jo Teemulla opettelemassa raviaakkosia.”
Teemu Okkolin on Petri Lahti-Luopan luottovalmentaja ja läheinen ystävä. Kuva: Ville ToivonenHevoset ovat kuuluneet Petri Lahti-Luopan elämään aina. Ensimmäistä kertaa kaustislainen oli raveissa kahden viikon ikäisenä sylivauvana.
”Isä oli Kaustisen raviradalla päälähettäjänä ja välillä tuomarinakin. Murrosiässä oli muutaman vuoden väliä, mutta sen jälkeen innostus hevosiin tuli takaisin.”
Tämän jälkeen innostus hevosiin tai raviurheiluun ei ole horjunut. Seuranta on päivittäistä.
”Olkoon ne sitten missä päin Suomea tahansa, niin raveja tulee seurattua. Ruotsin raveista en oikein ymmärrä.”
Lahti-Luopa rahoittaa raviurheilua siinä määrin, ettei sanojensa mukaan tohdi edes laskea rahamäärää. Takaisin on myös tullut, mutta myös muuta kuin maallista hyvää.
Elinikäiset ystävät ja tuttavat ovat tärkeitä menestyksen hetkellä. Juhlia järjestetään, vaikka aina ei voitettaisikaan. Jos Kriteriumista tulee voitto, lupaa Lahti-Luopa voitonjuhlia kaksin kappalein.
”Siinä tapauksessa juhlitaan sekä Kaustisella että Orimattilassa. Mutta tyytyväinen olen jo silloin, jos hevoset tekevät ehjät startit.”
Lahti-Luopa kuulostaa siltä, että vaikka hän on tosissaan, aivan veren maku suussa ei hommassa olla mukana.
”Hetken tympäisee, jos ei pärjää, mutta se menee äkkiä ohi. Huumorilla olen mukana. Ja elämysten sekä ystävien takia.”
Kaikista vaikeinta oman hevosen ravilähtöä on Lahti-Luopan mukaan seurata omalta sohvalta.
”Kun katsoin Harjan Fakiirin karsintalähtöä kotona, pistin loppukaarteessa korvat tukkoon ja käänsin pään pois. Pelkäsin laukkaa niin paljon”, Lahti-Luopa tunnustaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
