Kun hätä iskee, varautuminen on myöhäistä – ”Katastrofiajatukset kannattaa jalostaa toimintaohjeiksi”

Jyväskylän kaupungilla varautumisen ja riskienhallinnan asiantuntijatehtävässä työskentelevä Liina Kuusela istuu aurinkoisena pakkaspäivänä Multialla kotinsa keittiön pöydän ääressä ja katsoo ulos aurinkoiseen lumimaisemaan.

Ympärillä levittäytyvät Kortekallion tilan kumpuilevat maisemat hevoshakoineen ja laitumineen.

”Me ollaan täällä syvällä maaseudulla ilmajohtojen varassa korkealla mäellä. Talvimyrsky on meille paha riski, joka realisoituukin tämän tästä”, kahdeksan hevosen pihattotallia pitävä Kuusela toteaa.

Hän on pohtinut paljon riskienhallintaa ja varautumista hevostilojen näkökulmasta.

”Jos esimerkiksi talvimyrskyä seuraa pitkittynyt, useiden vuorokausien sähkökatko ja kova pakkanen, pitää silloinkin selvitä.”

Kuusela arvelee, että etenkin nuoremmilla sukupolvilla saattaa olla kova luotto siihen, että kriisin kohdatessa viranomaiset tulevat ja pelastavat. Kuitenkin silloin, kun hätä on kaikilla yhtä aikaa, on talleilla selviytyminen aika pitkälle omien ja itse hankittujen apujoukkojen varassa.

”Pahassa kriisissä harrastehevoset eivät ole viranomaisprioriteettien kärkipäässä. Tästä päästään siihen, että meillä kaikilla on velvollisuus ja vastuu miettiä etukäteen, miten pärjätään ja ollaan ehkä myös avuksi muille, jos ei ole sähköä, on myrsky, sairastutaan tai muuta vastaavaa.”

Talvipäivä Kortekallion tallilla on leppoisa purevasta pakkasesta huolimatta. Siihenkin on varauduttu niin tallilla kuin pirtissä, onhan tilan emäntä Liina Kuusela varautumisen asiantuntija. Kuva: Petteri Kivimäki

Kuusela siteeraa yhteiskunnan turvallisuusstrategiaa, jossa sanotaan, että jokaisen toimintakyky ja varautuminen on viime kädessä kansakunnan selviytymisedellytys.

”Me olemme kaikki yksilöinä osa tätä kokonaisuutta. Siksi jokaisen hevosihmisenkin pitäisi ihan ensimmäiseksi miettiä, mitkä ovat ne uhat ja riskit, jotka omaa tallitoimintaa vaarantavat”, hän painottaa.

Maaseutu- ja kaupunkitalleilla riskit ovat osittain samoja, mutta erojakin on. Taajamien tuntumassa esimerkiksi liikenteen ja ilkivallan riskit voivat olla suurempia kuin maaseudulla, jossa taas pitkät sähkökatkot ja teiden tukkeutuminen lumimyrskyssä ovat merkittäviä uhkia.

Oman kaivon varassa olevien tallinpitäjien varautumisen kärkisijalla on Kuuselan mukaan vedensaannin varmistaminen eläimille tilanteessa kuin tilanteessa.

”Mieti, onko tallilla varavoimaa, esimerkiksi aggregaattia, ja saako sen avulla kaivosta nostettua vettä. Aggregaatin hankkijan olisi hyvä myös ennalta testata, onko pumpussa sellainen töpseli, joka aggregaattiin sopii”, Kuusela sanoo.

”Jos varavoimaa ei ole, mieti, onko lähistöllä vesipistettä tai saako naapurin kaivosta hakea vettä.”

Tallin varautumisen tarkistuslistalla on myös vesiputkien jäätymisen estäminen sähkökatkojen aikana ja hevosten tarhoissa olevien puiden kaatumiseen varautuminen niin, että niin hevoset kuin aidatkin ovat turvassa.

Pelkkien pikatolppien ja sähkölankojen varassa olevien aitojen riskit on hyvä pohtia.

”On hyvä testata ajatuksia siitä, miten toimitaan, jos ikäviä asioita kasautuu päällekkäin. Jos sumaan sattuisi vielä se, että itse sairastut tai olet pois pelistä, miten saat sijaiset tai muut apukädet ja miten he osaavat toimia ja pärjäävät eläinten kanssa.”

Kuva: Petteri Kivimäki

Tilapäisavun varalta hevosilla ja tallilla olisi hänen mukaansa hyvä olla selkeät rutiinit.

”Hevosten hoitotoimet on hyvä miettiä niin, ettei tarhaan tarvitsisi mennä välttämättä lainkaan ja että hevoset olisi koulutettu turvallisiksi hoitaa ja käsitellä. Katastrofiajatukset kannattaa jalostaa toimintaohjeiksi.”

Tärkeää on Kuuselan mukaan myös luoda hyviä ihmissuhteita naapureihin ja muihin hevosihmisiin ja tarvittaessa olla itse myös auttavana kätenä.

”Silloin on paljon helpompi itse pyytää apua. Kukaan ei loppupeleissä ihan yksin pärjää.”