

Leikkauksen jälkeen ja pitkän sytostaattihoidon aikana Liina Kuusela sai eniten apua aviomieheltään, mutta moni muukin läheinen riensi apuun.
”Sairauteni aikana miehestäni kuoriutui hevosmies, joka hoiti tallin arkea, kun olin itse heikkona. Myös omat ja mieheni vanhemmat, kummitätini ja joukko ihania hevosnaisia auttoivat”, Kuusela sanoo.
Hän kertoo, että sairausaikaan omista varsoista yhdellä oli käärmeenpurema, toisella epäilty silmävamma.
”En pystynyt itse kummankaan hoitoon juurikaan osallistumaan, kun oli hyvin heikossa leikkauksen jälkeisessä olotilassa. Onneksi meillä on fiksut varsat, joten mieheni pystyi silmäsalvaakin laittamaan.”

Kuuselan tallilla asuu nykyään neljä täysihoitohevosta ja neljä omaa hevosta. Hoitohevoset hän otti syövästä selviytymisen jälkeen.
Kortekalliossa hevoset viettävät pihattoelämää kahdessa laumassa vanhassa hevoshaassa ja laajoilla laitumilla. Tilalla on myös lämmin karsinatalli hoito- ja varustetiloineen.
Turvallisuus ja sen vaarantavat tekijät on mietitty ja kirjattu tarkasti tallin turvallisuuskansioon, joka ei ole kuollut kirjain, vaan osa arkea.
”Kansiossa on ensiapuohjeet, turvallisuussuunnitelma, ohjeet tavallisiin tallitöihin ja hevosen turvallisuuden ja hyvinvoinnin havainnointiohje. Turvallisuussuunnitelma sisältää tunnistetut riskit ja niiden hallintakeinot, toiminnan onnettomuustilanteessa ja tärkeät yhteystiedot”, Kuusela kertoo.

Syksyllä töihin palannut Kuusela kärsii yhä sytostaattihoidoista aiheutuneesta neuropatiasta, joka vei tunnon ylähuulesta, sormista ja jalkapohjista.
”Ylähuuli on palautunut, mutta osittain tunnottomilla käsillä ei rehusäkkiä nosteta.”
Oman Hrima-tammansa selkään Kuusela kiipeää tunnottomista jalkapohjista huolimatta ja ratsastaa kenkään laitettavan magneettipohjallisen turvin, joka pitää kengät tukevasti kiinni turvajalustimissa.