

Viime kuussa ohjastajalegenda Veijo Heiskanen kävi Suomessa lonkkaleikkauksessa, josta toipuminen ei mennyt aivan nappiin, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Murtuneesta lonkasta poistettiin metallia.
”Ihan kaikkia ruuveja ei voitu ottaa pois, mutta paljon paremmaksi ja kivuttomammaksi lonkka onneksi saatiin”, Mölndalissa Ruotsin puolella juuri nyt vieraileva Veijo Heiskanen kuvailee.
”Leikkauksen jälkeen haava ei vain meinannut mennä umpeen millään ja verenvuotoa oli turhan paljon. Nyt tilanne on kuitenkin jo oikein hyvä: kipuja ei ole missään. En valita: miehen vointi on mitä mainioin.”
”Hevosellakin olen päässyt taas ajamaan. Kävin muun muassa viime viikolla Maaningalla Iikka Nurmosen tallilla ajamassa suosikkihevostani Kurri Jari Bokoa.”
Heiskasen lonkkavaivat juontavat juurensa onnettomuuteen juuri Kurri Jari Bokon kanssa oriin varsavuosina.

”En kanna kaunaa hevoselle. Onnettomuuksia sattuu. Päinvastoin ori on erityisen rakas ja mieluinen: todella hyvä kaveri. Siksi se, että Kurri Jarin Bokon vire tuntuu nyt todella mainiolta, lämmittää kovasti. Liekö tuntunut ikinä paremmalta?”
”Odotan myös, että se nousee tasolleen. Ei se Elitloppetia voita, mutta pystyy menemään vaikka missä lähdöissä, jos ja kun taso nyt löytyy. Se että pääsee jännittämään tuollaisia asioita tuo jo kummasti iloa elämään.”
Heiskanen on paraikaa siis Göteborgin seudulla. Kertooko tämä jotain tulevaisuuden suunnitelmista?
”Tarkoitus on käydä katsomassa tytärtä ja lapsenlapsia Trollhättanissa sekä joitakin hevostuttuja myös lähipäivinä.”
”No, ei taida kertoa. Minulla on tapaaminen kirjanpitäjän kanssa kohta. Tarkoitus on käydä katsomassa tytärtä ja lapsenlapsia Trollhättanissa sekä joitakin hevostuttuja myös lähipäivinä, muun muassa Lutfi Kolgjinia ja perhettään Skånessa. Kuitenkaan en ole nyt suunnitellut mitään vaan koitan saada itseni kuntoon.”
”Toinen hevoseni, Kari Lähdekorven kanssa osaomistamani Callela Ikaros, on Halmstadissa Hanna Lähdekorvella. Muita hevosia minulla ei nyt ole omistuksessani. Ruuna on vielä hetken laitumella, mutta varmaan tulee käytyä sitäkin morjestamassa kun täällä ollaan. Päivä kerrallaan mennään.”