K-Top Stablen hoitohuone tulee Marttilalle kesäisin tutuksi. Kuva: Miia Lahtinen
Toisen polven eläinlääkäri innostui tammoista ja lehmistä – uusi laimennin pidentää oriiden siittiöiden säilytysaikaa
Seinäjoella asuva Jenni Marttila on kahdenkin jalasjärveläisen oriaseman vastuueläinlääkäri, mutta lehmät ovat hänelle yhtä tärkeitä kuin hevoset.Tilaajalle
Tammat ja lehmät ovat eläinlääkäri Jenni Marttilan intohimo. Kuva: Miia LahtinenVähän yli kolmikymppinen Jenni Marttila huolehtii sekä K-Top Stablen että Onnelan oriaseman tammoista. Työnjako menee oriasemilla niin, että eläinlääkäri tutkii ultraäänellä tammojen kiiman vaiheet ja arvioi mahdollisen lääkityksen ja hoitojen tarpeen. Oriaseman pitäjät ovat käyneet siittola-avustajakurssit, joten he hoitavat sperman keräämisen ja tuore- ja siirtosiemennykset. K-Top Stablella laitetaan myös pakastespermaa, ja sillä siementämisen hoitaa aina eläinlääkäri.
Marttila on Jalasjärvellä kasvanut hevostyttö, joka aloitti ratsastuksen ala-asteella ja sai oman hevosen lukioikäisenä. Nykyinen oma hevonen on kolmevuotias kansallisrotuinen tuleva ratsu Wesundan Voitto.
Hevosten lisäksi luonnontieteet olivat Marttilan innostuksen aihe jo lukiossa, ja eläinlääkäriopinnoissa hän pääsi uppoutumaan molempiin. Jo kandikesinä hän alkoi työskennellä tammapraktiikassa. Nyt hän tekee eurooppalaista lisääntymistieteen erikoistumista ja väitöskirjaa tammojen lisääntymisestä Maria Kareskosken ohjauksessa.
Tammojen lisäksi Marttila taitaa myös naudat. Eläinlääkäriopintoihin kuuluu mahdollisuus käydä seminologi- eli keinosiementäjäkurssi ensimmäisenä opintovuonna. Marttila käytti tilaisuuden hyväkseen.
”Sen jälkeen tein kolme kesää Pohjanmaalla niitä hommia”, hän kertoo.
Nykyään kesäaikaan 50 prosenttia hänen työstään on nautatilakäyntejä, ja loppuosa pääasiassa hevosia plus jonkin verran pieneläimiä. Talvella naudat vievät vielä vähän isomman osan ajasta.
Marttila kertoo, että teknisesti siemennystekniikka on lehmillä ja hevosilla erilainen kohdunkaulan rakenteen ja fysiologisten erojen takia. Kohdun anatomia on lajeilla erilainen, ja munasarjojen ja follikkeleiden koossa on iso ero. Kiimakierron pituus on keskimäärin sama, mutta yksilöllistä vaihtelua on.
”Molemmat lajit ovat yhtä lähellä sydäntä. Lehmienkin parissa teen lähinnä terveydenhuoltoa ja hedelmällisyystutkimuksia sekä akuutit sairastapaukset”, Marttila kertoo.
”Tähän pitää sitoutua, että saadaan hyvät tulokset asiakkaille. Ei ole motivoivaa kenellekään, jos tätä tekisi vasemmalla kädellä.”
Tammojen kanssa tiinehtymisongelmat aiheuttavat omistajille joskus isoakin stressiä. Marttila tekee parhaansa, mutta ei ota asioita liian henkilökohtaisesti.
”Pieni osa tammoista ei tiinehdy ollenkaan, ja sekin kuuluu lajiin. Mutta jos on vaikeuksia, Suomessakin on paljon mahdollisuuksia hoitamiseen, ja pystyn auttamaan näissä eteenpäin. Yliopistolla olen mukana erikoisemmissakin operaatioissa oppiakseni”, Marttila kertoo.
Jos tammalla on ongelmahistoriaa, hän kehottaa olemaan eläinlääkäriin yhteydessä ajoissa, heti vuoden ensimmäisten kiimojen alkaessa. Silloin ehtii tehdä hoitosuunnitelman ja sen toteuttamiseen on enemmän aikaa.
Usein ongelmatamma kannattaa tuoda oriasemalle. Siellä eläinlääkäri pystyy paremmin sitoutumaan hoitamaan sitä, koska käy asemalla joka tapauksessa tiuhaan, Marttila neuvoo.
Lisäksi oriiden läsnäolo herättelee monien tammojen hormonitoimintaa. On myös tammoja, jotka tiinehtyvät paremmin oriasemalla, kun siemennys pystytään suorittamaan mahdollisimman pian orin hypytyksen jälkeen.
Tammakohtaista vaihtelua on toki paljon. Osa esimerkiksi tiinehtyy suoraan kesken kilpatohinoiden, osa vaatii useamman kiiman ajan rauhoittumista, ennen kuin tulee kantavaksi.
Yksi Marttilaa innostava asia on spermalle tullut uusi laimennin.
”Se tuli viime kaudelle, ja se lupaa noin kahden viikon säilyvyyden ja elävyyden jääkaapissa ja +17 asteessakin noin viikon”, hän kertoo.
Tämän myötä kuljetusjärjestelyihin saa joustoa, ja mahdollisesti oriiden hyppykertoja voidaan sen myötä vähentää.
Sperman elävyys on kuitenkin hyvin hevoskohtainen asia, ja jokaiselle orille testataan, mikä laimennin sopii parhaiten.
Marttila kertoo, että ei tähtää siemennyksissä vain yhteen kertaan per kiima.
”Henkilökohtaisesti haluan aloittaa siemennykset ajoissa, ettei tamman kiima mene ohi. Osa tammoista tekee isoja ja osa pieniä follikkeleita. Aloitamme siemennykset, kun follikkelin koko suhteessa muihin kiiman merkkeihin täyttyy. Osalla tammoista tulee silloin muutama siemennys kyseiseen kiimaan kiiman katkaisuhoidon kanssa. Ulkomaan siirroissa pyrimme toki aina yhteen siemennykseen”, hän selittää.
”Jos tammalla ei ole ongelmahistoriaa, en pelkää useita siemennyskertoja. Mutta joillainhan siemennys aiheuttaa tulehdustilan ja silloin pitää pyrkiä mahdollisimman vähiin siemennyksiin.”
Myös pakastesiemenen kanssa tehdään vain yksi siemennys.
”Tähän pitää sitoutua, että saadaan hyvät tulokset asiakkaille.”
Tammaeläinlääkärin kesät ovat varsin kiireisiä, mutta Marttilalle se sopii.
”Mä en pidä kesälomia, vaan pidän lomat talvikuukausina. Ja kun avopuoliso kasvattaa broilereita, ei hänelläkään ole kesälomia”, hän kertoo.
Lauantait hän pyhittää lomapäiviksi, sillä sunnuntaina jo aamupäivällä hän lähtee ultraamaan tammoja, jotta niille voidaan tarvittaessa tilata siemeniä maanantaiksi. Tosin pakastesiemennyksiä hän tekee tarvittaessa lauantaisinkin.
”Tähän pitää sitoutua, että saadaan hyvät tulokset asiakkaille. Ei ole motivoivaa kenellekään, jos tätä tekisi vasemmalla kädellä. Se on parasta asiakaspalvelua ja itselle palkitsevinta, kun varsat alkavat keväällä syntymään”, hän sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
