Johanna Valkamaa harmittaa, että nykyihminen on teknologian kehittyessä vieraantunut monista perusasioista. ”Perinteisiä taitoja aliarvioidaan. Esimerkiksi tärkeitä hevosmiestaitoja on jo menetetty”, hän sanoo. Kuva: Sanne Katainen
Rikastumaan näillä ei pääse, sanoo kirjailija ja hevosenomistaja Johanna Valkama
Johanna Valkaman elämässä hevoset ja kirjoittaminen ovat kulkeneet rinnan. Hevoset ovat myös osasyy sille, että markkinointialan ammattilaisesta kehittyi myös kirjailija.Tilaajalle
Feels Like Flyingia eli Lenniä Johanna Valkama pitää ainakin toistaiseksi elämänsä kilpahevosena. Lenni ja velipoka Leo ovat valmennuksessa nokialaisella Åkerlundin ravitallilla. Kuva: Sanne KatainenNokialainen Johanna Valkama on niitä hevosenomistajia, joka on harrastanut hevosia ”pikkulikasta”.
”Kun on itse myös harrastuksekseen treenannut hevosia, tietää, että oman tiimin pitää olla sellainen, johon luottaa. Kun on pienet resurssit, on parempi kohdentaa tekeminen niille, joiden tekemisen skaala on samanlainen”, hän ajattelee.
Valkama on työkseen markkinointiviestinnän ammattilainen, ja palkkatyön ohessa hän on myös kirjoittanut kahdeksan historiallista romaania.
Nykyisin hän omistaa kaksi kasvattamaansa ruunaa, jotka molemmat ovat valmennuksessa Åkerlundin ravitallilla Nokialla. Lisäksi niiden emä on hyvän tuulen harrastehevonen, jonka kanssa Valkama käy itse ratsastamassa ja hänen poikansa voivat myös totutella hevosen kanssa puuhaamiseen.
Hevoshommat Johanna Valkama oppi pienten yrittäjien talleilla, joissa puitteita tärkeämpää oli mentaliteetti, jolla hevosen kanssa toimittiin.
”Aina on ollut samanlaisia ihmisiä. On tehty antaumuksella ja hevosten ehdoilla”, hän kiittää.
Tamperelaistyttö päätyi koulukavereiden kautta hoitamaan vapaa-aikanaan hevosia Satu Pessin tallille Ylöjärvelle. Pessillä oli sekä ravureita että siitostoimintaa.
”Siellä asuttiin viikonloput ja kasvoin monenlaiseen tekemiseen”, Valkama kuvaa.
Ensimmäinen oma hevonen oli hoitohevosen varsa. Valkama hoiti sitä varsasta 10-vuotiaaksi ravuriksi. Omistajana hänen ja hevosen yhteinen tie päättyi silti valitettavan lyhyeen. Laitumella jalkansa telonut hevonen oli lopetettava.
Ensin nuorinainen vannoi, ettei toista omaa tule. Sitten kuitenkin käytiin katsomassa yhtä perhetuttujen hevosta, joka etsi uutta kotia. ”Siellä oli myös puolivuotias tammavarsa Emmi. Sen jälkeen en sitten enää muita nähnytkään”, Johanna muistelee nauraen.
Emmin eli Emilia La Rentan kasvattaja Henna Heikkilästä tuli ystävä, ja naisten ystävyys on kantanut tähän päivään.
Emmi kävi Hannu Kamppurilla ajo-opetuksen, minkä jälkeen Valkama treenasi itse. Tamma kilpaili kolme kautta.
”Ravihomma on sellaista, ettei sitä voi tehdä puolivillaisesti. Vaikka koettaisi tehdä täydellisesti, ei voi välttyä kaikenlaisilta sattumuksilta”, Johanna Valkama muistuttaa.
Realismia on myös, että vakavastikin panostavan harrastajan hevoset kilpailevat samoissa lähdöissä ammattilaisten treenaamien kanssa.
Feels Like Flying ja Kim Åkerlund valmistautumassa starttiin Seinäjoella. Kuva: Terhi Piispa-HelistenEmmin siirryttyä siitosuralle Johanna Valkama oli itsekin elämänvaiheessa, jossa hänen ja puolison perheeseen oli tulossa toinen lapsi.
Kun samaan aikaan kävi palkkatyössä ja ensimmäinen romaanikin oli työn alla, Valkama päätyi siihen, että Emmin varsoja hän ei enää treenaisi itse. Valinta päätyi tutuksi tulleiden isän ja pojan, Seppo ja Kim Åkerlundin, talliin. Kim oli tullut tutuksi Emmin kengittäjänä ja myös ohjastajana.
”Molempien toiminta on kaikessa varsasta asti ollut rauhallista, loogista ja varmaa. Sillä tavalla saa toimivia hevosia”, Valkama kuvaa.
Hän korostaa, että haluaa kasvateistaan hevosia, joilla on raviuran jälkeenkin turvallista harrastaa.
Kaksikosta vanhempi, Lenni eli Feels Like Flying, on Johanna Valkamalle ainakin toistaiseksi kilpahevosista unelmien täyttymys ja silmäterä.
”Tiesin siitä jo varsana laitumella, että se on erityinen ja kovapäinen. Lenni päätti juovansa myös saman laitumen toisen emätamman nisiltä.”
Vaikka tamma luonnollisesti ensin antoi kaviotakin vieraalle varsalle, kesän lopuksi oripoika kävi vuoroon kahden emän maitobaarissa. Kovapäisyys oli palkittu.
Samaa päätä se on osoittanut radalla. 3-vuotiskausi kuvaa hyvin: kuudesta startista kertyi neljä voittoa ja yksi kakkonen. ”Se on ollut kaikki tai ei mitään -tyyppi. Se joko laukkaa hylkyyn tai voittaa”, omistaja kuvaa.
”Molemmilla on isänsä kilpailupää mutta käsitellä ne ovat todella kilttejä.” Johanna Valkama
Lenni kilpailee edelleen, vaikka viime aikoina on riittänyt enemmän terveysmurheita.
Pikkuveli Leo eli Feels Like Power oli Jonna Irrillä opetuksessa Teivossa. Se ei heti kypsynyt ravihommiin vaan tarvitsi aikaa, joten Valkama ajeli sitä yhden kauden itse.
Radalle päästyään nyt 4-vuotias ruuna on aloittanut Kim Åkerlundin valmennuksessa mukavasti: neljästä startista on tuloksena kolme tolppaa.
”Meille, jotka tunnemme ne hevoset, täysveljekset ovat tosi samankaltaisia mutta jotenkin myös tosi erilaisia. Molemmilla on isänsä kilpailupää mutta käsitellä ne ovat todella kilttejä”, Valkama luonnehtii.
”Oma harrastukseni rajoittuu lähinnä viikonloppuihin. Käyn silloin ajamassa tai ratsastamassa näiden nykyisten kilpahevosten emää”, toteaa kahden urheilevan pojan äiti. Kuva: Sanne KatainenHevoset ovat myös ainakin osasyy siihen, miksi Johanna Valkamasta tuli kirjailija. Emmiä valmentaessaan hän alkoi pitää blogia.
”Kun se oli muuten yksinäistä puuhaa, niin sieltä sai vertaistukea. Blogi kiinnosti vain sitä kourallista, jolla oli sama mielenkiinnon kohde”, kirjailija arvelee.
Nykyisin hevos- ja eläinblogien pito on hyvin erilaista; kaikessa on mukana kaupallisen yhteistyön tavoitteet.
Rahasta puhuttaessa Johanna Valkama toteaa tunnistavansa omalla kohdallaan hyvin vitsailun siitä, että lajiin hurahtaneita yhdistää vahva elämäntapa.
”Matikka neljä ja uskonto kymppi pätee tähän kirjailijan työhönkin”, hän hymähtää.
Moni hevosenomistaja tarvitsee palkkatyön, jotta sitten on vara harrastaa oman ravurin valmentamista tai hevoskasvatusta. Vastaavasti kirjoja tehdään apurahoilla tai yhdistämällä kirjoittaminen työntekoon.
”Näin jälkikäteen voi sanoa, että onneksi on vallinnut eräänlainen kauhun tasapaino.” Johanna Valkama
Se asenne, jota tarvittiin valmentaessa hevosen varsasta radalle asti, kannusti häntä myös uskomaan itseensä kirjailijana.
”Pitkäjänteistä otetta tarvitaan. Ei lasketa tunteja eikä saa pelätä työmäärää, vaan ennemminkin ottaa sen haasteena.”
Kun takana on liki kymmenen vuotta kirjoittamista ja parikymmentä vuotta hevosenomistajuutta, yksi on selvää: ”Rikastumaan ei pääse kummallakaan. Rakkaudesta hevosiin ja kirjoittamiseen näitä teen.”
Johanna Valkamalle ravureistakin on hetkittäin tullut palkintorahoja. Toisaalta silloin, kun on tullut tuloa kirjoista, se on osunut tilanteisiin, joissa hevosille on osunut muun muassa klinikkalaskuja. ”Näin jälkikäteen voi sanoa, että onneksi on vallinnut eräänlainen kauhun tasapaino.”
Kirjailija ja hevosenomistaja
Johanna Valkama on nokialainen markkinoinnin ammattilainen ja perheenäiti.
Hän on kirjoittanut seitsemän romaania, jotka ajoittuvat Suomen ja pohjolan historiaan.
Kahdeksas romaani julkaistaan huhtikuussa.
Johanna Valkaman oma valmennettava Emilia La Renta (Incognito Kemp - Rosie O’neil - Heads Off) starttasi kolmella kaudella yhteensä 15 kertaa ja juoksi ennätyksen 18,5a.
Tamman molemmat jälkeläiset ovat Like A Prayerista: 8-vuotias Feels Like Flying 41 starttia, joista 15 voittoa ja 4-vuotiaalla Feels Like Powerilla on toistaiseksi neljästä startista kolme voittoa.
- Osaston luetuimmat
