Monet hevoset stressaantuvat ilotulitteista jopa päiviksi

Kaupallisella alalla ja tapahtumajärjestelyissä työskentelevä Helena Aho on myös koulutuomari ja pienkasvattaja. Hän teki vuoden 2025 alussa kyselyn ilotulituksista hevosenomistajille osana Tampereen yliopiston käyttäytymisanalyysiperusteisen eläinkouluttajien koulutuksen lopputyötä.

Avoimeen ja nimettömänä toteutettuun kyselyyn vastasi 246 suomalaista hevosenomistajaa.

Noin 70 prosenttia vastanneista oli huolissaan hevostensa hyvinvoinnista uutenavuotena. Muutama oli sitäkin mieltä, että hevosten vain pitää tottua ja kestää.

Isompi osa vastaajista oli harrastajia ja maalaistalleilla asuvia hevosia.

Kyselyyn vastanneiden mukaan ilotulitusten äänet, tärinä ja valot saivat aikaan monille hevosille voimakasta pelkoa. Ne ovat aiheuttaneet loukkaantumisia hevosille ja ihmisille, hevosille vatsaoireita ja äärimmäisessä tapauksessa luomisia eli syntymättömän varsan menetyksiä.

Muutama hermoili ähkyyn saakka, ja osan kohdalla mahahaavan oletettiin syntyneen tai ärtyneen uudenvuoden rakettien takia. Monet hevoset olivat saaneet jalkavammoja ja haavoja.

Hevoset olivat uuden vuoden jälkeen useita päiviä säikkyjä.

Kyselyyn vastanneet olivat varautuneet ilotulituksiin lisäheinällä, hevosten korvatulpilla, rauhoittavilla lisäravinteille tai reseptilääkkeillä sekä jättämällä talliin yöksi valot ja radion päälle. Osa vastanneista oli etukäteen siedättänyt hevosia rakettien ääniin.

”Heinän merkitys korostui, sitä annettiin sekä talleissa että pihatoissa asuville hevosille. Kun hevonen pureskelee pitkään, se keskittyy syömiseen. Kaikkiaan ahneet koirat ja hevoset on helpompi totuttaa ja kouluttaa eri asioihin”, Aho sanoo.

Osana opinnäytetyötään Aho opetti omaa kahta hevostaan siedättämällä niitä koviin ääniin. Hän soitti hevosille ääniä puhelimelta aloittaen hiljaisella äänellä ja koventaen ääntä asteittain ja syöttäen porkkanaa, kun hevonen oli rauhallinen.

Ahne viisivuotias hevonen oikeastaan vain söi koko ajan. Koska se ei harjoittelun alussakaan säikkynyt, ei kehitystä koulutuksen myötä juuri tapahtunut.

Sen sijaan 15-vuotias, ääniherkäksi tiedetty hevonen tarvitsi paljon harjoitusta ja hyötyi siitä.

Mutta sitten kun se oli tottunut ääniin karsinassa, ja se vietiin maneesiin, se säikkyi taas.

”Hevonen on pakoeläin. Kun tilanne ja paikka vaihtui, oltiin taas alkupisteessä. Se on aikoinaan pelästynyt raketteja, ja vaikka se on kokenut kilpahevonen, se pelästyy herkästi uudelleen. Ikä ei vaikuta niin paljoa kuin hevosen elämän historia”, Aho pohtii.

Hän huomauttaa myös, että siedättyminen ei välttämättä ole pysyvä olotila, vaan sitä pitää toistaa riittävin väliajoin.

Koulutuksessa tärkeää on koulutuksen tauottamisen merkitys. Jaksottamalla koulutusta kummankin hevosen mielenkiinto koulutustilanteeseen säilyi ja oppimiskyky pysyi yllä.

Viime uutenavuotena Ahon hevoset viettivät vuodenvaihteen rauhallisesti.

Nuorempi oli rento tavalliseen tapaansa.

Vanhempi taas voi paremmin kuin aiempina vuosina. Se oli tehnyt kuukauden verran siedätysharjoituksia, sillä oli korvahuput ja heinää, se sai syötettävää rauhoittavaa ravintolisää ja se oli aiempaa paksuseinäisemmässä tallissa. Nyt se on muuttamassa toiseen talliin, mutta vuodenvaihteen se saa viettää turvalliseksi koetussa ympäristössä.

Lopuksi Aho nostaa esiin vielä eläinlääkäri Eva Einola-Koposen näkökulman koskien hevosten suhtautumisesta koviin ääniin, kuten esimerkiksi kilpailuissa ja ennen muuta palkintojenjaoissa soitettavaan musiikkiin.

”Hän sanoi, että ihmiset eivät saisi järjestää asioita niin, että hevoset pelkäävät. Siinä on kyllä ajateltavaa”, Aho huomauttaa.