
Hevosia testataan lääke- ja dopingainejäämien varalta Suomessa niin raveissa kuin ratsastus- ja muissa kilpailuissa.
"Tämä on eläinsuojelutyötä. Hevonen ei voi itse valita. Lähtökohta on ihan toinen kuin ihmisten urheilussa, jossa voidaan vaikka mennä kipulääkkeen voimalla tai puudutettuna", muistuttaa eläinlääkäri Liisa Harmo, joka toimii Suomen Ratsastajainliiton (SRL) asiantuntijana.
Harmo kiertää ennalta laaditun ohjelman mukaisesti ratsastus-, valjakko- ja muissa kilpailuissa ja ottaa näytteet.
"Usein isoissa kilpailuissa otetaan lisäksi voittajista näytteet ihan reilun pelin kannalta, mutta tärkein lähtökohta on siis eettinen."
"Kaikki lähtee eläinsuojelulaista, linja on eläintä kunnioittava. Kun hevosen käyttötarkoitus muuttuu, niin testaamisen säännöt muuttuvat, vaikka takana on ihan sama laki", luonnehtii Suomen Hippoksen asiantuntijaeläinlääkäri Martti Tala.
Ravien ja ratsastuksen säännöissä on siis joitain eroja testaamisesta, koska urheilulajien eurooppalaiset lajiliitot noudattavat omia ohjeitaan. Hevospelaamisen vuoksi raveissa otetaan karkeasti kolmannes kaikista Suomessa urheilussa otetuista näytteistä.
Euroopan raviliiton UET:n sisällä on eroja suhteessa eläinten lääkintään niin kuin myös hevosten käsittelyyn yleisemmin.
"Mitä kauemmas mennään, niin sitä enemmän toisellakin tavalla voidaan ajatella. Sääntöjä yritetään toki harmonisoida, mutta se on suhteellisen vaikeata. Isoilla ravimailla tahtoo vaan olla enemmän ääntä kuin pienillä", Tala toteaa.
Pohjoismaat ovat lähestyneet lääkitys- ja dopingsäännöissä toisiaan, mikä on tarpeenkin, sillä suomalaisia hevosia kilpailee säännöllisesti Ruotsissa.
"Toistaiseksi ei ole aiheutunut ongelmia. Hevosemme ovat pystyneet siellä hyvin kilpailemaan. Joillain yksittäisillä lääkeaineilla on pieniä eroja varoajoissa, mutta niitä aineita ei edes juuri käytetä."
Sen sijaan pakollisten rokotusten tulkinnoissa oli vähän ongelmia, kun esimeriksi suomenhevoset kilpailivat viime talvena Pariisin kylmäverilähdössä. Vuodenvaihteesta alkaen rokotussyteemi yhtenäistyy.
Ratsastuksessa on muutamia lääkkeitä, joiden käyttö on kansainvälisesti sallittu. Suomella on WADA:n ohjeiden mukaisesti täsmennetty lista lääkkeistä ja kiellettyihin kuuluvat myös antibiootit.
"Kansainvälinen Ratsastusliitto FEI ei anna suoranaisesti varoaikoja, vaan sääntönä on, että lääkkeistä ei saa esiintyä jäämiä kilpailutilanteessa", Liisa Harmo kertoo.
"Hevosen ikä ja sairaus ja muu lääkitys vaikuttavat aina siihen, miten lääke poistuu kunkin yksilön elimistöstä. Sen arviointi on eläinlääkärin ja ratsastajan yhteistyötä."
Ratsastus-, valjakko- ja muissa hevoskilpailuissa otettiin tänä vuonna yli 70 näytettä.
"Valitettavasti rikkomuksien taso näyttää pysyvän noin prosentissa. Ollaan siinä eurooppalaista keskitasoa."
Raveissa otettiin Suomessa vuonna 2019 noin 1 200 näytettä. Hippoksen nettisivuilta löytyvästä lääkintäohjeesta selviää, miten tapaukset ryhmitellään joko nollatoleranssi-, lääkeaine-, doping- tai karkeisiin dopingrikkomuksiin.
"Tätä on suuren yleisön välillä vaikeata ymmärtää", Tala sanoo.
Nollatoleranssirikkomuksessa hevosen näytteestä löytyy jäämäpitoisuus lääkeainetta, jota hevosen valmentaja on käyttänyt ravikilpailusääntöjen ja lääkintäohjeen mukaisesti. Nämä siis kertovat yleensä Harmon mainitsemasta asiasta: hevosten elimistö käsittelee lääkeiaineita eri tavalla.
Ravihevosista positiivisen näytteen on antanut viiden viime vuoden aikana 0,09–0,75 prosenttia testatuista.
Karkeita dopingrikkomuksia on niiden joukossa ollut yksi. Karkea rikkomus on muun muassa silloin, kun hevosen näytteen lääkeainepitoisuudet osoittavat, että lääkkeellä on todennäköisesti ollut vaikutusta hevosen suorituskykyyn.
Tala muistuttaa, että on myös hyvä merkki, kun ainakin joitakin "käryjä" tulee. Se osoittaa järjestelmän toimivan.
Rikkomuksista seuraa erimittaisia kilpailukieltoja ja sakkoja. Lievimmästä eli nollatoleranssirikkomuksesta voi selvitä varoituksella tai saada enimmillään neljän kuukauden kilpailukiellon.
Harmo ja Tala haluavat herättää hevosenomistajia harkintaan luontaistuotteiden suhteen.
"Tuotteita ei tutkita lääkkeiltä vaadittavalla tavalla ja valmistaja voi vaihtaa raaka-aineita ilmoittamatta", sanoo Martti Tala.
Lisäravinteet ja luontaistuotteet onkin syytä kirjata lääkekirjanpitoon.
"Jos tulee selvitettävää ja toiminta on tahatonta, kunnon dokumentaatio auttaa tosi paljon", sanoo Liisa Harmo.
"Maalaisjärkeä tarvitaan. Mitä vähemmän hevosille annetaan eri valmisteita, sen parempi. Ei hevonen kaipaa niitä monia purkkeja."
Nettikaupassa maalaisjärki on erityisen tarpeen. Myynnissä on myös Suomessa hevosilla kiellettyjä lääkkeitä. Niitä käyttäessä vastuu hevosen terveydestä on kokonaan valmentajan tai ratsastajan.