Heikki Pekkala kiittelee työtään Mattias Djusella vapaaksi. Kuva: Ville Toivonen
Mattias Djusen huippuvarsan takana on suomalaisosaamista – Heikki Pekkalan uran merkkihevonen jätti myöhemmin jälkensä ravihistoriaan
Lauantaina Jägersrossa ajetaan Ruotsin suurin kaksivuotiskisa Svensk Uppfödningslöpning. Karsintavoittaja Frustrationin takana on vahvaa suomalaisosaamista.TilaajalleEkolsund
Vaikka Heikki Pekkala on asunut yli 30 vuotta ulkomailla, hän kertoo olevansa loppuun asti suomalainen. Kuva: Ville ToivonenMattias Djusen valmentama ja ohjastama Frustration (Fourth Dimension) jäi monen suomalaisen raviseuraajan mieleen karsintakisassaan, jossa se piti keulasta voittoon ennen Riina Rekilän uutta tähteä Vegas Waniaa.
Suomalaisilla on näppinsä pelissä myös Frustrationin taustalla, sillä Djusen varsaosastolla suuressa vastuussa on Heikki Pekkala, Kittilän Kaukosesta maailmalle ponnistanut ja pitkän uran ulkomailla tehnyt suomalaisvalmentaja.
Mattias Djusen palveluksessa Pekkala, 56, on ollut seitsemän vuotta.
”En ole varmaan ollut missään näin pitkään, mistä se sitten kertookaan”, Heikki Pekkala nauraa.
Pekkalan vastuulla ovat nimenomaan nuoret hevoset. Frustrationin kanssa Pekkala on tehnyt työtä alusta asti.
”Ekasta päivästä asti se on mennyt hyvin, ja on pikkuisen totinen, kuten hyvin jo kaksivuotiaana menevät varsat yleensä ovat. Jos pitää kovasti pyydellä, harvoin hevoset ovat kovin varhaisiakaan.”
”Frustration ei ole oikein minkään näköinen, mutta se tuntuu olevan läpirehellinen menemään, ja se on hevoselle iso plussa.”
Frustration on tienannut viidestä startistaan jo reilut puoli miljoonaa kruunua. Tamman suurin tili on Svampen-lähdön kakkossijasta, josta se sai 300 000 kruunua. Lauantaina jaossa on vielä enemmän.
”Ikäluokka on tosi tasokas. Yleensä on joku hyvä, mutta nyt ikäluokan kärki on Ruotsissa leveä. Jos Frustration on lauantaina kolmas tai neljäs, niin olen tosi tyytyväinen”, Pekkala arvioi.
”Sillä on ykkösrata, mutta ainakin minä toivon, että se juoksee jossakin muualla kuin keulassa. Frustration on hirmu nopea, ja luulen, että kun ensi vuonna pääsee ajamaan ilman kenkiä, monta sitä nopeampaa ei olekaan.”
Tässä vaiheessa uraansa Frustration on yksi parhaista hevosista, joiden kanssa Pekkala on työskennellyt.
”Sitähän on vaikea sanoa, kuinka paljon mikäkin hevonen vielä kehittyy, mutta tosi hyvä se on ainakin nyt ollut. Frustration ei ole oikein minkään näköinen, mutta se tuntuu olevan läpirehellinen menemään, ja se on hevoselle iso plussa.”
Heikki Pekkalan ura raviammattilaisena alkoi 1980-luvun puolivälissä.
”Lukion jälkeen lähdin Orimattilaan töihin Teuvo Leppäselle. Sen jälkeen kävin armeijan ja sitten onneksi päädyin Perttusen Tapiolle töihin. Kun oli vähän aikaa Tapsalla, kummasti rupesi tekemään mieli kouluun”, Pekkala nauraa.
”Mukavaahan siellä oli, mutta tahti oli sellaista matalalentoa, että kun sieltä lähdin, en puoleen vuoteen vilkaissutkaan raveihin päin. Kävin kaksi vuotta kauppaopistoa ja olin puoli vuotta töissä Kittilän kunnalla, mutta sen jälkeen rupesin taas hevoshommiin. Vuonna 1990 lähdin Italiaan, missä olinkin kolmetoista vuotta.”
Pekkala kertoo viihtyneensä Italiassa hyvin. Maan raviurheilun hyvinä aikoina Italiassa oli huippuhevoset ja paljon suomalaisia ja ruotsalaisia hoitajia ja valmentajia.
”Olin Italiassa monessa paikassa yksityistreenarina. Siellähän systeemi on sellainen, että viralliset valmentajat usein ajavat lähinnä kilpaa ja he sitten maksavat jollekin, joka varsinaisesti treenaa hevoset”, Pekkala kuvailee.
”Italiassa oppi ainakin siihen, että varsoilla pitää päästä starttiin. Ruotsissa puhutaan monesti, että joku on varsaekspertti, mutta mikä varsavalmentaja sellainen on, joka ei edes pääse kaksivuotiailla starttiin?”
”Kotona ei ajeta ikinä kovempaa kuin kahtaviittä.” Heikki Pekkala
Eteläisemmän Euroopan kiertueeseen kuului myös vuosi Saksassa, mutta 2004 Pekkala muutti Ruotsiin. Hän työskenteli Åke Lindblomilla ja Roger Walmannilla, kunnes siirtyi Stall Tillyn yksityisvalmentajaksi.
Tillyllä Pekkala oli vajaat kolme vuotta. Tuohon aikaan hän oli uransa suurimmissa otsikoissa, olihan hän tallin hevosten vastuuvalmentaja, ja talliin osui myös kovan tason ravuri. Olympia Tilly voitti vuonna 2014 kolmevuotiaiden tammojen Breeders' Crownin Heikki Pekkalan valmentamana ja Per Lennartssonin ohjastamana.
”En tiedä onko se ollut paras valmentamani hevonen, mutta ainakin jälkikäteen ajateltuna varmasti merkittävin”, Heikki Pekkala naurahtaa.
Olympia Tillyn kilpailu-ura loppui jo sen nelivuotiskauden jälkeen, ja Menhammarin siittolaan myyty tamma varsoi ensimmäisen kerran kuusivuotiaana. Sen esikoisvarsa sai nimekseen Calgary Games, ja nyt muutamaa vuotta myöhemmin tuo esikoisvarsa on Ruotsin, Euroopan ja jopa maailman kuumimpia siitosoriita ja seuratuimpia ravihevosia.
Heikki Pekkala ja Olympia Tilly takavuosina Stall Tillyn tiloissa. Kuva: Antti SavolainenStall Tillyllä lopetettuaan Heikki Pekkala siirtyi Mattias Djuselle, joka siihen aikaan piti tallia Söderby Gårdissa eli suomalaisittain Sisu-tallilla Arlandan lentokentän naapurissa. Muutama vuosi sitten Djuse hankki tukikohdakseen kuuluisan Hårby Gårdin valmennuskeskuksen reilun 50 kilometrin päästä Tukholmasta.
Yhteistyön työnantajansa kanssa Pekkala kertoo sujuneen ongelmitta.
”Kai sen ymmärtää, jos on sata hevosta treenissä, velaksi ostettu paikka, työntekijät, perhe ja muut, niin voi hänelläkin verenpaine olla välillä aika korkealla, mutta mitään ongelmia ei tosiaan ole koskaan ollut”, hän kuvailee.
”Minun työni on aika vapaata. Joskus touko-kesäkuussa Mattias rupeaa kyselemään, että onko varsoissa sellaisia, joiden kanssa mennään Solvallaan kokeilemaan. Ruotsissa omistajat eivät ihan hirveästi halua ajaa kaksivuotiailla kilpaa, mutta yleensä joka vuosi ajetaan joillakin kakkosillakin jo kilpaa.”
Treenivauhdit ovat Heikki Pekkalan mukaan varsin maltillisia.
”Paljon hiljempaa treenataan kuin joskus aikaisemmin. Hevosetkin ovat muuttuneet helpommiksi, mutta sen on itsekin oppinut, että ei ole mitään järkeä ajaa kaksivuotiailla tammikuussa kolmeakymmentä. Ei se anna hevosille mitään, ja meillä ajetaankin aika kauan aika hiljaa. Kotona ei ajeta ikinä kovempaa kuin kahtaviittä.”
Mattias Djuse on Ruotsin nuoren polven menestyneimpiä treenareita. Kuva: Ville ToivonenHeikki Pekkalan ura raviurheilijana on ollut varsin monivaiheinen.
”Joskus laskin, että olen asunut elämäni aikana yli neljässäkymmenessä kämpässä. Siellä pitää viihtyä, missä työt ovat”, hän kuvailee.
”Monesta paikasta on saanut oppia, naapuriltakin. Italiassa sai seurata Frank O’Maran työskentelyä, ja hän oli ainakin sellainen ukko, joka tiesi, mitä varsojen kanssa pitää tehdä.”
Vaikka on ollut monessa mukana, kilpaa Heikki Pekkala ei ole juurikaan ajanut.
”Olen ajanut ihan muutaman lähdön takavuosina. Jälkikäteen olen kyllä miettinyt, että olisi pitänyt panostaa siihen hommaan, sillä meidän Magnus (Mattias Djusen veli Magnus A Djuse) ei ole vielä koskaan pärjännyt minulle, kun tässä kotona ajetaan hevosia, ja hän voittaa kuitenkin tosi paljon lähtöjä”, Pekkala nauraa.
Kilvanajouraa puoltaisi sekin, että ajopukusponsori olisi kuulemma valmiina – tosin tietyin ehdoin.
”Kontion Jomppe on luvannut, että saan kaikki hänen vanhat ajopukunsa, kunhan vetoketju menee kiinni.”
”Ei suomalaisuus lähde ihmisestä ikinä pois, vaikka kuinka olisi pois Suomesta.” Heikki Pekkala
Tällä hetkellä Heikki Pekkala kertoo olevansa varsin asettunut Ruotsiin. Juurtumista lisäävät Pekkalan teini-ikäiset lapset, jotka asuvat pääosin äitinsä luona.
”Mieli tekisi lähteä vielä vaikka minne päin maailmaa, mutta lapset ovat sen ikäisiä, että eiköhän näillä kulmilla vielä pyöritä”, Pekkala kertoo.
”Lapset eivät puhu sanaakaan suomea, mutta kyllä minä olen suomalainen loppuun asti. Ei suomalaisuus lähde ihmisestä ikinä pois, vaikka kuinka olisi pois Suomesta. Ei takkia ruveta kääntämään, kyllä suomalainen on aina suomalainen.”
- Osaston luetuimmat
