Lapsuuden unelma toteutuu Teiskossa Ponifarmilla – Katso video: Sarjakuvataitelija Milla Paloniemi elää positiivisessa anarkiassa

Milla Paloniemi ja varsat Vessaharja ja Hali. ”Kaikille varsoille haluan opettaa ratsastusjuttuja yhdessä jonkun ammattilaisen kanssa rauhassa ja pienin askelin, kun sen aika on.” Kuva: Milla Paloniemen albumi

MT Hevosten viikon ratsastajan "Life is a ponyfarm" -iskulause kätkee tarinan, tietenkin. Teininä eteläpohjalaista Milla Paloniemeä kiusattiin koulussa hevoshulluudesta niin rajusti, että hän päätti haudata asian sydämensä pohjille. Nuoruusvuosien aalloissa pääkaupunkiseudulla opiskelu, taiteilu ja ihmissuhdekiemurat tempaisivat mukaansa.

”Mutta aina, kun hetkeksi pysähdyin ja mietin, mitä oikeasti haluan, nousivat hevoshaaveet pintaan”, Paloniemi kertoo.

Graafisen suunnittelun opiskelijana, eräällä luennolla, syntyi Kiroileva siili -sarjakuva, joka on valloittanut sydämiä 2000-luvulta lähtien. Vuosia Paloniemi kävi ratsastusvaelluksilla, mutta huomasi aina haluavansa jotain enemmän.

”Kun korona sitten alkoi ja jälleen kerran erosin, pysähdyin kunnolla itseni äärelle. Hevoshaaveet nelistivät syliini ja päätin, että nyt on se hetki, kun toteutan lapsuuden haaveeni.”

Paloniemi löysi ja hankki Teiskosta oman tilan, jonka risti Ponifarmiksi.

”Tähän vaikutti myös suuresti kuulemani saksankielinen sanonta "das Leben ist kein Ponyhof", eli elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Tajusin, että minä haluan, että minun elämäni on ponifarmi!”

Ponifarmin sisustusta hallitsevatkin ruusut ja yksisarviset. Pihaton ulkoseinää koristavat ruusut sekä lause "Life is a Ponyfarm".

Ensimmäisen hevosensa, islanninhevosvarsa Kromin, hankittuaan hän kertoo ymmärtäneensä, että enemmän kuin ratsastaja hän on hevoshullu ja -nörtti. Nyt takana on puolitoista vuotta ponifarmielämää Tampereen Itä-Teiskossa. Tilalla asuu kuusi hevosta, joista viisi on Paloniemen omia. Osan hevosista hän hankki jo ennen omalle farmille muuttamista.

”Alkutaipaleeni Kromin kanssa oli valitettavan kivinen, se melkein menetti henkensä. Tuo trauma kuitenkin vei suhteemme ihan uudelle tasolle ja sysäsi minut tielle, jolla nyt olen.”

Elämänfilosofiaansa Paloniemi kutsuu "positiiviseksi anarkiaksi".

”Vaikka asiat luonnollisestikaan eivät aina suju nätisti ja sulavasti ja välillä itketään ja kahlataan polvia myöten mudassa paskakärryjen kanssa, niin elämä on silti täydellistä juuri näin”, hän toteaa.

Päivittäisessä elämässään hevoslaumansa kanssa Paloniemi on oivaltanut, että hevoset ovat paljon viisaampia ja älykkäämpiä kuin hän koskaan olisi osannut arvata.

”Olen lukenut paljon, käynyt monia kursseja ja opiskelen jatkuvasti lisää, mutta eniten olen oppinut ihan vain tekemättä mitään, tarkkailemalla omia hevosiani. Kun hermostuttaa, pitää hengittää.”

Paloniemen Ponifarmi Oy on myös yritys, joka tarjoaa kokonaisvaltaista hevosfiilistelyä kaikenikäisille.

”Se tarkoittaa sitä, että ihmiset saavat tulla katsomaan ja ihastelemaan hevosiani, joista kerron samalla, vastailen kysymyksiin ja keskustelemme yhdessä hevosista ja niihin liittyvistä muistoista, hyvistä ja huonoista. Kaikki tunteet saavat tulla ja tuntua. Saatetaan myös harjailla, rapsutella tai talutella. Vierailuihin ei sisälly ratsastusta, mutta sitäkin voi halutessaan kokeilla hieman talutuksessa”, Paloniemi selittää liikeideaansa.

Lisäksi hän järjestää taidetyöpajoja, tarjoaa tiluksillaan residenssimajoitusta taiteilijoille ja haaveilee poniaiheisten kahvilan, museon ja taidegallerian perustamisesta tilalleen.

Milla Paloniemi avaa videota:

”Vuonohevoseni Hali syntyi keväällä 2020 ja kävin sen tallilla Lehtimäellä pitkin kesää viettämässä aikaani. Kerran menin laitumelle pötköttelemään heinäkasan viereen lämpimään auringonpaisteeseen. Hali tuli viereeni ja kävi siihen pitkin pituuttaan nukkumaan. Hetken kuluttua Halin äiti, Liinu, asettui toiselle puolelleni makuulle, köllähti siitä kyljelleen, vaipui syvään uneen ja hirnui sekä hörähteli unissaan. En ole koskaan sitä ennen enkä sen jälkeen kokenut mitään niin hienoa!”