

Minnesotan yliopiston tutkijat ovat julkaisseet yliopiston verkkosivuilla käytännönläheisen oppaan tammanomistajille, joilla on varsahaaveita. Linkki englanninkieliseen alkuperäistekstiin löytyy tekstin lopusta.
”Onko tammasi valmis? On tärkeää, että ennen tiineeksi saattamista tamma on omassa parhaassa mahdollisessa fyysisessä kunnossaan”, tutkijat muistuttavat tekstissään.
Ensimmäisenä he kehottavat seuraamaan tamman kiimakierron säännöllisyyttä ja varmistumaan, ettei tammalla ole utaretulehdusta. Tärkeää on myös osata arvioida, onko tamma ihannepainossaan ja ovatko sen rokotukset, loistilanne ja ennaltaehkäisevä hammashuolto kunnossa.
Mikäli tamman tiineyttä suunnitellaan alkavaksi ennen keväistä valon lisääntymistä, on tutkimusten mukaan kiimakierron säännöllistämisessä tutkitusti tehokasta käyttää lisävalaistusta talvikuukausina. Valoisaa elämää tulisi tarjota 16 tuntia vuorokaudessa aina iltayhteentoista asti.
Tamman mahdolliset tulehdukset pitää selvittää ja hoitaa ennen kuin sitä yritetään tiineyttää. Tutkijoiden mukaan tulehdukset saattavat aiheuttaa useita hukkaan menneitä kuukausia, sillä erityisesti utaretulehdus saattaa estää tiineeksi tulemisen.
Henneken yhdeksänportaisella kuntoluokka-asteikolla kuntoluokassa 5 ja 6 olevat tammat tiinehtyvät parhaiten ja varsovat helpoimmin. Liian hoikilla tai liian lihavilla tiinehtyminen, tiineysaika ja varsominen voivat olla hankalia.
Mikäli tamma astutetaan luonnollisesti oriilla, tutkijat kehottavat tarkkailemaan ongelmia. Mikäli astuvan oriin siittimessä on verta, vaurioita tai turvotusta, on syytä ottaa viipymättä yhteyttä eläinlääkäriin. Tärkeää on yrittää selvittää mahdollisen verenvuodon lähde tarkistamalla sekä tamma että ori. Molemmista on myös tarkistettava niiden yleistila ja orin siitintä voi puhdistaa huuhtelemalla puhtaalla vedellä.
Kun tamma on saatu tiinehtymään, tavoitteena on pitää se terveenä läpi tiineysajan, jotta sillä on mahdollisuus varsoa normaali, terve varsa.
Tarttuvien tautien ehkäisemiseksi tiineet tammat kannattaa tutkijoiden mukaan pitää pienissä laumoissa ja mikäli mahdollista, samassa tiineysvaiheessa olevat keskenään. Ulkopuolisia tai vierailevia hevosia ei suositella yhdistettäväksi tiineiden tammojen joukkoon. Myös vesi- ja rehuhygienia on tärkeää, jottei tiineille tule mitään ravintoperäisiä tarttuvia tauteja.
Tutkijat suosittelevat tamman ultraäänitutkimusta noin kahden viikon päästä astuttamisesta tai siementämisestä. Tällöin eläinlääkärin on mahdollisuus todeta mahdollinen kaksosraskaus ja poistaa mahdollinen toinen alkio. Keskimäärin kuusi prosenttia tammoista luo alkionsa ennen 40. tiineyspäivää.
Sikiön sydänäänet löytyvät noin 24−25 tiineyspäivän tienoilla ja 30−35 vuorokauden kohdalla suositellaan toista tiineysultraa. Tamman voi astuttaa tai siementää heti uudestaan, mikäli sikiö on abortoitunut ennen 35. tiineysvuorokautta. Mikäli abortoituminen tapahtuu tämän jälkeen, on tamma hedelmätön 3−4 kuukautta.
Tutkimusten mukaan 40 tiineysvuorokauden jälkeen luomisriski on kahdeksan prosenttia. Yli 20-vuotiailla tammoilla aborttiriski on 21 prosenttia 40 tiineysvuorokauteen asti ja sen jälkeen 15 prosenttia.
Normaalitiineyden aikana tamman paino lisääntyy 9−12 prosentilla. Tiineyden ensimmäisten kahdeksan kuukauden aikana tamman ravitsemustarve pysyy normaalitasolla ja valkuaislisää tamma tarvitsee kolmen viimeisen tiineyskuukauden aikana noin 11−12 prosentin lisäyksen verran.
Imetyskaudella tammojen proteiinintarve kasvaa.
Vitamiinien ja mineraalien oikean tasapainon avulla varmistetaan, että sikiö saa kehittymiseensä parhaat lähtökohdat. Tärkeitä ovat kalsium, fosfori, magnesium, sinkki, kupari ja E-vitamiini. Tutkimuksissa on todettu, että kuparilisä tiineyden viimeisen kolmanneksen aikana on tärkeä varsojen ontumien ehkäisemisessä.
Imetyskaudella tammojen proteiinintarve kasvaa. Hyvälaatuinen, riittävästi valkuaista sisältävä vapaa korsirehu saattaa riittää, mutta yksilöllinen tarkkailu on tärkeää. Valkuaislisää annetaan tamman tarpeen mukaan, jotta se ei ”lypsä lihoistaan”.
Hevosen normaali tiineys kestää 335−343 vuorokautta, mutta normaaliksi vaihteluväliksi katsotaan 315−400 vuorokautta.
Linkin Minnesotan yliopiston englanninkieliseen tekstiin löydät tästä linkistä