

Tino Keväänranta ylsi viime vuonna ajajaliigassa kahdenkymmenen parhaan ohjastajan joukkoon. 23-vuotias nokialainen narutteli kauden 2025 aikana 45 voittoa.
Tämän vuoden tilastojen perusteella Keväänrannan ura on yhä noususuunnassa. Tasaisella vauhdilla viime vuoden ennätyslukemien pitäisi parantua selvästi. Itseltään paljon vaativa ohjastaja ei ole kauteensa kuitenkaan kaikin puolin tyytyväinen.
”Tämä vuosi on tuntunut hieman vaikealta. Tuntuu, että keväällä ja alkukesästä voittoja olisi saanut tulla muutama enemmän”, Keväänranta miettii.
Nokialainen korostaa, ettei yleensäkään sorru itsetyytyväisyyteen. Toisaalta hän ei ota myöskään menestyksestä turhia paineita.
”Jos puristaa mailaa liikaa, ei hommasta tule mitään. Pakko vaan ottaa rennosti.”
Viikonloppuna Keväänranta on uuden luokan painetestissä. Hän ohjastaa kuninkuuskilpailussa Hannu Isotalon valmentamaa Sokettia.
”Isotalo yksinkertaisesti kysyi, voisinko ajaa Sokettia, kun sen vakiokuski (Hannu Torvinen) on varattu. Se oli sillä selvä, ei tarvinnut miettiä yhtään.”

Kahdeksanvuotias ori Soketti on nuorelle ohjastajalle täysin uusi tuttavuus. Keväänranta on kuitenkin huomioinut hevosen luokan.
”Soketti on pärjännyt omissa sarjoissaan tosi hyvin. Se on tosi tuore hevonen, enkä usko sen häpeävän tuossakaan seurassa.”
Keväänrannasta tulee ensimmäinen tällä vuosituhannella syntynyt ohjastaja Kuninkuusravien pääsarjoissa. Nuorukaiselle tämä oli mieluinen yllätys.
”Kuulin tästä vasta pääkilpailun hevosten julkistuksen yhteydessä. Kyseessä on kunniatehtävä, ja vieläpä kotiradallani Teivossa”, Keväänranta sanoo mielissään.
Vaikka Keväänranta ei halua väheksyä mitään ohjastustehtäviään, on kyseessä nuorelle ohjastajalle iso juttu. Hän aikoo nauttia tehtävästä täysin siemauksin.
”Olen päässyt ajamaan yllättävänkin paljon hienoissa lähdöissä. Toivottavasti parhaat saavutukset ovat vielä edessä sekä Soketilla että minulla. Otetaan kaikki ilo irti ja yritetään suoriutua parhaalla mahdollisella tavalla.”
Soketti on vasta nousemassa ykköstasolle, eikä siltä vielä odoteta suurta menestystä. Silti Kuninkuusravien hornankattila on kova paikka nuorelle ohjastajalle. Keväänranta ei ota kisasta sijoituspaineita. Hyvä suoritus on pääasia.
”Yritetään saada hevoselle onnistuneita reissuja. Jos hevonen tulisi hyvin maaliin, jäisi hyvä mieli. Otetaan tämä hyvänä kokemuksena tulevaisuutta varten.”

Tino Keväänranta on kasvanut hevosten parissa. Hevosia on ollut suvussa monen sukupolven ajan. Sekä hänen isänsä Kim Åkerlund että isoisänsä Seppo Åkerlund ovat pitkän linjan ravivalmentajia.
Silti raviuran valitseminen ei ollut jalkapalloa harrastaneelle nuorelle mikään itsestäänselvyys.
”Jos joku olisi sanonut minulle 15-vuotiaana, että siitä vaan raviuralle, olisin sanonut ’ei kiitos’. Olen aina ollut tallilla ja tehnyt vaikka mitä, mutta silloin kiinnostivat muut asiat.”
Jalkapallon pelaamisen liikunnallinen nuori aloitti kymmenen vanhana. Kasvattajaseura Nokian Pyrystä Keväänranta siirtyi TPV:n riveihin, jossa nousi täysi-ikäisyyden kynnyksellä silloin Suomen kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneeseen edustusjoukkueeseen asti.
Jalkapallo ja raviurheilu olivat nuorukaisen elämässä rinta rinnan. Edustusjoukkue putosi sarjaportaan alemmas, mistä nousu takaisin jäi ensimmäisenä vuonna pienestä kiinni.
Asevelvollisuuttaan suorittanut Keväänranta mietti, että on pakko valita jompikumpi laji.
”Pääsin ajamaan ja vähän pärjäämäänkin Begin To Trustilla. Harkinnan jälkeen jalkapallo jäi. Silloin raviurheiluun oli jo niin kova palo.”

Keväänranta kertoo pitävänsä edelleen ratkaisua oikeana, vaikka kaipaakin jalkapalloa varsinkin kesäisin. Urheilutaustasta oli kuitenkin hyötyä, kun hän alkoi harjoittaa raviohjastamista tavoitteellisemmin.
”Huomasin, ettei mikään jännittänyt. Tiesin, että menen tekemään sitä ihmisten eteen. Kaikki tuntui niin luontaiselta, huippukuskien keskellä ajaminenkin. Lisäksi pettymysten ja onnistumisten käsitteleminen oli helpompaa.”
Keväänranta vietti vuonna 2024 puolisen vuotta Ruotsissa menestysvalmentaja Jerry Riordanin leivissä.
Hän sanoo tämän ajanjakson olleen todella tärkeä lajin oppimisen kannalta. Riordanin palaute oli suoraa mutta rehellistä. Ja se vei eteenpäin. Muiden töiden ohella kokemusta tuli kilvanajosta.
”Sain Ruotsissa ajaa kilpaa hämmästyttävän paljon. Siellä kilpailu on kovaa. Menestys jäi ehkä vähän piippuun. Tuntuu, että jos nyt lähtisin sinne samoilla lähtökohdilla, menestys olisi parempaa. On rutiinia, ja olen kerran jo käynyt siellä.”
Tänä vuonna nokialainen teki tutustumismatkan Yhdysvaltoihin Nancy Takterin tallille. Siellä hän sai kokemusta siitä, mitä raviurheilu on parhaimmillaan.
”Siellä on huippuhevoset ja huippuolosuhteet. En löytänyt heikkouksia. Hommat on tehty niin sujuviksi kuin mahdollista.”
Ohjastajaksi pyrkivien nuorten on tehtävä suunnaton määrä jalkatyötä, jotta hevosten taustahenkilöt antavat heille luottamusta ja tarjoavat ajotehtäviä.
Tino Keväänranta käy raveissa ohjastamassa kilometrejä kaihtamatta. Pohjoisimmat ohjastustehtävät ovat olleet Oulussa.
”Hyvin olen jaksanut toistaiseksi. Pitkät ajomatkat on vain pakko hyväksyä. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.”
Lisäksi Keväänranta tekee viikoittain töitä Joni-Petteri Irrin tallilla. Siellä tehtäviin kuuluu enimmäkseen hevosten ajamista ja hiittaamista.
”Kaikkiaan elämä on hevostäytteistä. Kun raveja on vähän pitemmällä, silloin voi ottaa rennosti. Mutta pyrin olemaan raveissa paikalla aina kun on kysyntää.”
Tärkeitä ihmisiä tähänastisella urallaan Keväänrannalla on monia. Vanhempien lisäksi hän mainitsee ensimmäisenä ukkinsa Seppo Åkerlundin.
Ohjastuksessa esikuvia on kaksi ylitse muiden.
”Antti Teivaisella on erityinen kyky saada hevoset liikkeelle. Ja miten paljon Antilla on voittoja ihan tavallisillakin hevosilla. Ari Moilanen taas saa ajamisen näyttämään paljon helpommalta kuin se itse asiassa onkaan.”
Ohjastajien yhteishenkeä nuori tulokas kehuu hyväksi. Hän on saanut aina kollegoilta vastaukset mielen päällä olleisiin kysymyksiinsä.
”Ihan sama, mitä olen kysynyt, koskaan en ole jäänyt ilman vastausta.”
Raviohjastamista Keväänranta kutsuu armottomaksi lajiksi. Tilanteet vaihtuvat niin nopeasti, että paraskin taktiikka voi murentua sekunnin murto-osissa käyttökelvottomaksi.
”Sanotaan, että ohjastajalla pitää olla suunnitelma. Pitää tuntea oma hevonen ja vastustajat. Mutta kun lähtöauto irtoaa, 80 prosenttia suunnitelmista lähtee auton matkaan. Ratkaisut on pakko tehdä siltä tuntumalta, mikä juuri sillä hetkellä on. Aikaa ei ole hirveästi.”
”Kun lähtöauto irtoaa, 80 prosenttia suunnitelmista lähtee auton matkaan. Ratkaisut on pakko tehdä siltä tuntumalta, mikä juuri sillä hetkellä on.”
Virheisiin ja niihin liittyviin palautteisiin ohjastajalupaus suhtautuu rauhallisesti. Jos ohjastuksessa tulee virhe, hän tietää sen itse jo valmiiksi.
”Kun virheen sattuessa itse ottaa asian puheeksi, homma on usein melkein siinä. Ei ole tullut sellaisia palautteita, että tekisi mieli lopettaa ajaminen. Riordanin palaute oli joskus ankaraa, mutta siitä myös oppi jotain.”
Tulevaisuuden Keväänranta ottaa päivä kerrallaan. Lähinnä tavoitteena on saalistaa lisää voittoja. Pidemmällä tähtäimellä alan tulevaisuus Suomessa mietityttää.
”Pakko sanoa, ettei tämä näytä kovin hyvältä Suomessa. Jotain ratkaisuja on joskus tehtävä, jos aikoo pitkän ja menestyksekkään uran tehdä.”
Yhden asian Keväänranta haluaa sanoa hevosten taustavoimille ja miksei muillekin.
”Antakaa nuorille mahdollisuus.”