V-P Toivanen on tänä vuonna voittanut muun muassa Iberica Pointin molemmat startit. Sittemmin hevonen myytiin Italiaan. Voittajaesittelyssä myös Laura Sipilä. Kuva: Elina Paavola
Tuhat voittoa ajanut Veli-Pekka Toivanen nauttii raviurheilun täyttämästä elämästä – ”Saan tehtyä hevosen kanssa asioita jopa ajatuksen tasolla”
Veli-Pekka Toivasen ura on ollut hyvin monipuolinen. Ympäri maailmaa kiertänyt kansainvälinen raviammattilainen miettii jo seuraavaa siirtoaan.Tilaajalle
Veli-Pekka Toivanen ei sanonut juhlivansa tuhannen voiton saavuttamista, sillä omien sanojen mukaan hän on saavuttanut kyseisen virstanpylvään jo vuosia sitten. Kuva: Elina PaavolaVeli-Pekka Toivanen on kiertänyt kaikki kuviteltavissa olevat ravimaat Australiaa myöten. Vaikka 63-vuotiaalla raviammattilaisella olisi paljonkin kerrottavaa, muistelmien tekoon ei ole ainakaan vielä syntynyt poltetta.
Kilpaa Toivanen on ajanut eksoottisissa ravimaissa Balkania myöten. Erityisen läheinen ravimaa on Italia, missä Toivanen on viettänyt yhteensä yli 20 vuotta.
Savolaislähtöinen mies pitää Italiaa edelleen hienona maana, vaikka lopulta perättömäksi paljastuneet syytökset veivät häneltä lisenssin seitsemäksi vuodeksi.
Toivanen toteaa, että Italia on täysin omanlaisensa maa hyvässä ja pahassa.
”Mutta en ole katkeroitunut. Tykkään italialaisista ihmisistä ja ne minusta. Ja italialaisilla on kivoja hevosia”, hän korostaa.
Parhaat vuodet 1990-luvulla Italiassa olivat Toivasen mukaan yhtä juhlaa. Palkinnot olivat korkeita ja hevosia riitti.
”Tuon lisenssiepisodin jälkeenkin pyöritin omaa yritystä, ja hevosia oli kymmeniä. Kaikki tiesivät totuuden, ja halusivat osoittaa solidaarisuutta tuomalla hevosia minulle.”
Toivanen harmittelee Italian raviurheilun alennustilaa, joka alkoi reilut 15 vuotta sitten.
”Raviurheilun kriisi ja sukeltaminen oli Italiassa vuoden prosessi, eikä valoa ole näkyvissä vieläkään”, Toivanen toteaa.
Toivasen eri maissa saavutetut voitot raviohjastajana laskettiin yhteen. Hippoksessa todettiin, että keskiviikkona Vermossa saavutettu Frivola Grifin ykköstila on Toivasen ohjastajauran 1002. voitto.
Virallisesti tuhannen voiton kerhoon päässyt savolainen laskee itse kuuluneensa klubiin jo vuosikaudet.
”Kaikkia voittoja ei ole edelleenkään huomioitu, ja Italiassa voittoja myös mitätöitiin. Mutta on ihan hyvä, että jonkinlainen virallinen laskelma on olemassa.”
Toivanen kertoo, että into nähdä maailmaa työn merkeissä syntyi 1980-luvulla, kun hän oli töissä Pekka Korven tallilla Forssassa. Kun Toivanen osallistui Korven aktiviteetteihin Yhdysvalloissa, polte reissuhommiin syttyi.
”Ajattelin, että haluan kokeilla siipiä muuallakin.”
Lähdöt ovat usein olleet nopeita ja spontaaneja. Italiaan Toivanen muutti täysin kielitaidottomana. Kielen ehti kyllä oppia myöhemminkin.
”Myöhemmin rupesin ajattelemaankin italiaksi. Kolme tytärtäni asuvat Italiassa. He ovat rakentaneet elämänsä Italiassa, ja puhuvat suomea murtaen.”
Nopeimmillaan lähtö on tullut jopa keskellä yötä. Niin kävi, kun Toivasen työnantaja Jean-Pierre Dubois tuli Normandiassa koputtamaan oveen neljältä aamuyöllä.
”Ajattelin, että jotain vakavaa on tapahtunut. Dubois sanoi, että nyt on kiire. Lähdetään Amerikkaan. Ei se jakso niin pitkä ollut, mutta sieltä mentiin vielä Kanadan puolellekin. Palasin sittemmin Ranskaan, missä oman yritykseni kautta valmensin Dubois’n ja italialaisten omistajien hevosia.”
Toivanen on miettinyt, mistä hänen nopeat siirtonsa työelämässä kumpuavat. Hän ei ajattele olevansa sen temperamenttisempi kuin keskivertosuomalaiset. Hän ei kuitenkaan pidä välttämättä hedelmällisenä, että samassa työpaikassa vietetään kymmeniä vuosia. Omalta värikkäältä uraltaan hän katsoo saaneensa hyvän ammattitaidon.
”Voi olla, että lyhyempi jakso on hyvä työntekijälle itselleen ja työnantajalle. Ajan mittaan uteliaisuus häviää, ja sitä urautuu. Itselleni lyhyet komennukset ovat toimineet hyvin. En koe huonoa omatuntoa, että olen vaihtanut paikkoja. Ei se ole tehnyt minua ihmisenä tai ammattilaisena huonoksi.”
”Jos en koe itseäni tervetulleeksi jonnekin, niin en rupea väkisin olemaan. Mennään sitten sellaiseen paikkaan, missä ollaan ihmisten lähellä. Ja kyllä rahakin on yksi tekijä, ihminen juoksee pitkälti rahan perässä.”
Toivanen vietti aikaisemmin tänä vuonna muutaman kuukauden periodin Pohjois-Amerikassa. Tällä hetkellä hän on Suomessa. Toimenkuvaan kuuluu hevosten ajamista, kengittämistä ja kilvanajoa.
”Saan tehtyä jopa ajatuksen tasolla hevosen kanssa asioita. Se kuulostaa hullulta, mutta uskon siihen.”
Lähtö takaisin Yhdysvaltoihin voi tulla silti piankin.
”Tässä koetetaan selvittää, että olisiko sinne mahdollisuus saada vähintään vuoden urheiluviisumi. Jos jotain tapahtuu, se on todennäköisesti marraskuun puolivälin jälkeen.”
Toivasella ei ole tällä hetkellä eläkesuunnitelmia. Terveys hevosalan ammattilaisella on hyvällä mallilla.
”Ainahan se käy mielessä, miten jaksaa mennä nuorten seassa. Aamusta aikaisin töissä ja iltaisin raveissa. Ei ole helppo nakki, mutta koetetaan pysyä mukana.”
Kaiken takana on hevonen ja sen mieleisyys työparina. Uteliaisuus ja palo raviurheiluun on edelleen vuosikymmenien kiertämisen jälkeen voimakasta.
”Saavutan hevosen kanssa luottamuksen ja yhteistyön. Olen onnistunut kehittämään sitä puolta pitkälle. Kokemuksen myötä on varmaan tullut hevosmiestaitoa.”
”Olen oppinut näkemään pienistäkin liikkeistä ja ilmeistä, mitkä asiat toimivat parhaiten. Se on hyvin antoisaa. Saan tehtyä hevosen kanssa asioita jopa ajatuksen. Se kuulostaa hullulta, mutta uskon siihen.”
Kansainvälisellä uralla on kertynyt myös lukematon määrä tuttavia ja ystäviä.
”Menen minne tahansa, niin aina voin soittaa jollekin ja pyytää apua. Kiitos siitä kaikille, jotka ovat ottaneet miehen siipiensä suojaan”, Toivanen päättää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
