
Turpahihna ei ole välttämätön osa hevosen suitsia, mutta erittäin yleisesti käytössä. Pitkän linjan hevostutkijatohtori Hilary Clayton Yhdysvalloista ja tutkija Jane Williams Hartburyn yliopistosta Englannista julkaisivat viime syksynä tutkimuksen, jossa selvitettiin, millä perusteilla ratsastajat valitsevat hevosilleen turpahihnan mallin.
Aihetta ei ole aiemmin tutkittu, eikä tiedossa ole, millä perustein ja mistä hankituin tiedoin turpahihnoja valitaan. Tutkimus tehtiin 41 kysymystä sisältäneenä kyselytutkimuksena. Sosiaalisen median hevospalstoilla Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa jaettuun kyselyyn osallistui 1 381 vastaajaa.
”Kysely tehtiin, jotta saadaan tietoa siitä, miten hevosihmiset valitsevat ja sovittavat turpahihnat hevosilleen, mitkä tekijät vaikuttavat päätöksentekoon ja mistä lähteistä tietoa hankitaan”, tutkijat kertovat kyselyn taustasta.
Eläinlääkärit, hevosten hampaiden hoitoon erikoistuneet eläinlääkärit ja valmentajat olivat tahoja, joilta hevosenomistajat suurimmaksi osaksi hankkivat tietoa ja suosituksia omaan käyttöönsä parhaiten sopivista turpahihnoista. Vain neljännes vastaajista oli käyttänyt suitsien sovitukseen erikoistunutta ammattilaista tietolähteenään.
Yksimielisyys vallitsi turpahihnan kireydestä. Suurin osa vastaajista tiesi ja tunnusti oikeaksi niin sanotun kahden, tai joskus jopa kolmen, sormen säännön. Sen mukaan turpahihnan ja hevosen kuonopiin tai leuan väliin pitää mahtua vähintään kaksi aikuisen sormea.
Kilpailuihin osallistuneista vastaajista lähes puolet kertoi, että varustetarkastuksessa heidän hevosensa turpahihnan kireys oli tarkastettu.
Vain 14 prosenttia vastaajista oli tietoisia kartiomallisesta turpahihnan kireysmittarista, jota International Society for Equitation Science ISES suosittelee käytettäväksi varustetarkastuksissa.
Hevosenomistajista 54 prosenttia kertoi käyttävänsä perinteistä englantilaista turpahihnaa (34%) tai kaksoisturpahihnaa (20%). Englantilainen, eli niin sanottu yläturpahihna sovitetaan hevosen poskiluun alle, jolloin hevonen pystyy liikuttamaan leukaansa. Kaksoisturpahihnassa on sekä ylä- että alaturpahihna, joista alempi tulee kuolaimen eteen ja rajoittaa hevosen mahdollisuutta avata suutaan.
Näitä kahta turpahihnaa käytettiin yleisimmin harrasteratsastukseen, sileällä työskentelyyn ja hyppäämiseen. Kyselyyn vastaajat pitivät näitä turpahihnoja hevosen kannalta hevoselle lempeinä ja mukavina.
Mikäli ratsastajat tunsivat tarvetta voimakkaammin vaikuttavaan turpahihnaan, oli moni kokeillut ns. ”ruotsalaista” kaksoisturpahihnaa, jonka yläturpahihna on kiinnitystavan vuoksi kiristettävissä hyvinkin tiukaksi. Tällöin hevonen ei pysty liikuttamaan leukaansa eikä avaamaan suutaan. Tämän tyyppiset suitset ovat usein käytössä kouluratsastuksessa kankisuitsina.
Vastaajista 95 prosenttia kertoi vaihtaneensa hevosen turpahihnaa, jos he olivat havainneet sen aiheuttavan epämukavuutta tai suoranaista kipua hevoselle.
Yhdysvaltalaisessa hevosten terveyteen keskittyvän Equus-lehden helmikuussa ilmestyneessä artikkelissa eläinlääkäri Mick McCluskey kertoo australialaistutkimuksesta, jossa todettiin hyvin kireäksi sovitettujen kaksoisturpahihnojen aiheuttaneen 12 tutkitussa ratsussa stressiä.
Koehevosilla ei ollut aiemmin ollut vastaavaa suitsitusta ja niiden käyttäytymistä videoitiin sekä kuvattiin lämpökameralla ja sykettä mitattiin. Kokeessa turpahihnojen kiinnitystä vaihdeltiin neljään eri kireyteen.
Kun turpahihna oli kireimmässä asetuksessaan, hevosten sykkeet kiihtyivät ja lämpökameralla mitatut silmän lämpötilat nousivat muutamassa minuutissa.
Tutkijat totesivat, että kireä turpahihna aiheuttaa hevosille fysiologista stressiä ja ne myös ilmaisivat käytöksellään epämukavuuttaan, kun eivät pystyneet avaamaan suutaan turpahihnan kireyden vuoksi.
“Eettiseltä kannalta katsoen paineen käyttöä hevosen suun liikkeiden rajoittamiseksi kilpailusuorituksissa saatavan edun vuoksi on vaikea oikeuttaa”, tutkijat totesivat.
Lue lisää:
Know your noseband: An exploration of factors that influence riders’ choice of noseband
The effect of noseband tightening on Horses’ Behavior, Eye Temperature, and Cardiac Response