
Markku Söderberg on työskennellyt pitkään Ruotsin ratsastajainliitossa, mutta syyskuun alussa hän alkoi luotsata suomalaisten ikäluokkaratsastajien maajoukkuevalmennusta esteillä. Työ Ruotsissa jatkuu, mutta tuntimäärä vähenee.
Suomessa on vuosikymmenet kadehdittu ruotsalaista ratsastuskulttuuria ja kilpailumenestystä, ja Söderbergin toivotaan tuovan mukanaan oppia ja hyviä käytäntöjä länsinaapurista.
Ongelmia toki on ruotsalaisillakin. Söderberg kertoo, että hevosalalla painitaan nyt hyvin samanlaisten ongelmien kanssa kuin Suomessa. Ratsastuskouluilla on tiukkaa, kilpailuissa lähtijämäärät ovat laskeneet ja kasvatuksen luvut ovat pienentyneet monia vuosia peräkkäin.
”Pientä huolta on hevosalalla”, hän luonnehtii.
Söderberg vastaa Ruotsin ratsastajainliitossa turvallisuuteen ja hevosten hyvinvointiin liittyvistä asioista. Hän viljelee heinää pientilalla ja valmentaa muutamia oppilaita ratsastuksessa. Oma tytär on aloittanut hevosalan yliopisto-opinnot.
Söderberg kertoo halunneensa maajoukkuevalmentajaksi päästäkseen lähemmäs itse urheilua. Byrokraatin hommat ovat turvallisia, mutta urheilu on se, mikä herättää miehessä intohimoa. Suomen esteiden maajoukkuetta hän on luotsannut ennenkin, vuosina 2000–2002.
Söderberg lähtee työhön muutosjohtajan elkein. Suomalaisen maajoukkuevalmennuksen ydintä ovat pitkään olleet talvikauden 3–5 valmennusleiriä Ypäjällä, eikä se ole hänen mielestään enää nykypäivää.
”Maajoukkuevalmennuksen tulisi olla tukitoimi valmentajille. On päästävä parantamaan ja tehostamaan kotivalmennusta ja laadittava joukkueiden suunnitelmat niin, että pärjätään jatkossakin”, hän miettii.
Ensimmäiseen maajoukkuetapaamiseen on kutsuttu 42 ratsastajaa tulosten perusteella, ja heiltä on jo pyydetty alustavat kilpailusuunnitelmat. Lisäksi Söderberg haluaa pitää henkilökohtaista yhteyttä ulkomailla asuviin ratsastajiin. Työn kuvaan kuuluvat alle 25-vuotiaat ratsastajat. Heistä osa on myös senioreiden maajoukkuetoiminnan piirissä.
Söderberg auttaisi mielellään myös siinä, miten ratsastajien hevostilannetta pystyttäisiin parantamaan.
”Hevosen ehdoilla tehdään viimeiset säädöt.”
Hän tietää hyvin, että asiat ovat vanhoja, isoja ja vaikeitakin. Kotivalmentajien sitouttamisesta on puhuttu pitkään, mutta käytännössä se ei ole helppoa, kun kaikilla on aika kortilla. Söderberg toteaa, että kulttuuria on pyrittävä muuttamaan.
”Täytyy huolehtia, että kotivalmentajat kokevat, että tämä tuo heillekin apua, hyötyä ja inspiraatiota”, hän miettii.
Hevosten hankkimisessa hän pohtii mahdollisuuksia parantaa kasvattajien ja ratsastajien yhteistyötä.
”Tiedän, että tästä on puhuttu pitkään, mutta jos jollain lailla saisimme kasvattajat uskaltamaan sijoittaa nuorille ratsastajillemme lupaavimpia nuoria hevosia”, hän sanoo.
Ja muistuttaa, että ratsastajien taidon kehittäminen on ykkösasia. Sitä kautta pääsee käsiksi hyviin hevosiin.
”Ratsastajalla täytyy olla todella iso kukkaro tai hänen on oltava niin taitava kouluttaja, että muutkin huomaavat sen”, Söderberg sanoo.
Söderbergin tavoitteena oleva ratsastus on rytmikästä, tasaista ja pehmeää, jota ratsastaja muuntelee hevosen ominaisuuksien mukaan. Hevonen ratsastetaan kotona rennoksi ja kuuliaiseksi ja vastaamaan pieniin apuihin, mutta samalla aina kiinnostuneeksi siitä esteestä, joka on nenän edessä.
”Hevosen ehdoilla tehdään viimeiset säädöt”, hän toteaa.
Hyvää ratsastusta edustavat esimerkiksi Henrik von Eckermann, Sophie Hinners, Richard Vogel, Christian Ahlmann, Marcus Ehning ja Rolf-Göran Bengtsson.
Viisikymppinen Söderberg on kilpaillut esteillä itse viimeksi muutama vuosi sitten, eikä ratsastus- tai edes kisakypärää ole vielä ripustettu naulaan. Esteratsastuksen tenho pitää yhä otteessaan.
Hän muistuttaa, että yhteistyö hevosen kanssa molemmille sopivalla stressitasolla on lähtökohtaisesti ihmiselle hyvästä. Esteratsastus taas sopii niille, joita erityisesti kiinnostaa dynaaminen urheilu hevosen kanssa.
”Kuinka hienolta voikaan tuntua, kun yhteistyö hevosen kanssa on loppuun asti hiottua, ja rata toimii kuin ajatuksen voimalla”, hän fiilistelee.