

Tinderin ja muiden seuranhakupalveluiden luulisi helpottavan kumppanin löytymistä, mutta teknologian kehityksestä huolimatta maatilalla asuminen nostanee pariutumisen vaikeusastetta.
Helpoksi ei tehtävä ole muuttunut, vahvistavat tilalliset sinkut Mira Ihalainen ja Ilkka Pilpola. Molemmat ovat etsineet kumppania esimerkiksi Tinder-sovelluksella, mutta toistaiseksi he pyörittävät arkeaan itsenäisesti.
Ihalainen, 27, asuu Heinolassa, jonne hän asettui ostettuaan hevostallin vuosi sitten. Päivätyönsä ohella hän pitää ratsastustunteja ja tarjoaa tallipalveluja tiluksillaan.
Ihalainen ei jäänyt odottelemaan kumppania, jonka kanssa voisi hankkia tilan, vaan tarttui itse toimeen. Samalla kumppanin löytäminen vaikeutui. Hän kertoo tehneensä tietoisen valinnan toteuttaessaan talliunelmansa.
”Ei tänne tilalle kukaan noin vaan löydä ja kävele sisään”, Ihalainen kiteyttää.
Perinteinen kuva maatilan sukupuolirooleista saattaa vaikuttaa siten, että naisen nurkkiin muuttaminen kauhistuttaa joitain miehiä.
Kohta kolme vuotta sinkkuna ollut Ihalainen toivoo parisuhdetta ja kertoo etsivänsä kumppania vaihtelevalla aktiivisuudella.
Pienellä kylällä ei ehdokkaita loputtomiin riitä, joten treffailu edellyttää usein liikkumista. Hevoset sitovat kuitenkin elämää tiukasti.
Ennakkoasenteitakin Ihalainen kohtaa deittaillessaan: ”Etsitkö työmiestä?” on tuttu kysymys.
Tekemään tottunut nainen ei työmiestä kuitenkaan kaipaa, vaikka kertookin arvostavansa miehessä oma-aloitteisuutta ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita.
”Eihän se ihan niinkään voi mennä, että minä teen hommia ja toinen pelaa sisällä pelikonsolia”, nauraa Ihalainen.
Kotieläintila sitoo Ihalaista, joten olisi luontevaa, jos kumppani olisi valmis muuttamaan hänen luokseen. Perinteinen kuva maatilan sukupuolirooleista saattaa vaikuttaa siten, että naisen nurkkiin muuttaminen kauhistuttaa joitain miehiä.
”On varmasti joillekin kova pala.”
Ihalainen on miettinyt, olisiko saman katon alla asuminen parisuhteessa välttämätöntä, sillä omat tilukset usein pidättelevät muuten potentiaalista kumppaniehdokastakin.
Hän tiedostaa elämäntapansa ja valintojensa karsivan kumppaniehdokkaita. Se ei Ihalaista kuitenkaan sureta.
”En pidä tätä mitenkään rasitteena. Tää tilahan on mulle unelmajuttu, jota haluan toteuttaa.”

Varsinais-Suomessa Mynämäellä vanhaa sukutilaansa asuvan 47-vuotiaan Ilkka Pilpolan kokemukset ovat saman suuntaisia, vaikka hän onkin tehnyt valintojaan jossain määrin päinvastaisesta näkökulmasta kuin Ihalainen.
”Olen tarkoituksella täysin eläimetön ja lemmikitön ihminen”, kertoo viljaa ja sokerijuurikasta viljelevä Pilpola.
Eläinrakas Pilpola on uhrannut eläinhaaveensa, jotta hänen aikataulunsa eivät olisi sidotut eläinten hoitoon mahdollisen kumppanin ilmaantuessa.
Hän on ollut sinkkumarkkinoilla noin vuoden verran ja kertoo etsivänsä parisuhdetta aktiivisesti.
Pilpolakin on kohdannut maatilan elämään liittyviä ennakkoluuloja. Treffikumppani on saattanut huolestua tilan emännäksi joutumisesta, mutta Pilpolan mukaan moinen huoli on turha.
”Ihmisen pitää tehdä työtä, josta tykkää. Tältä tilalta ei kahdelle elantoa riittäisikään.”
Pilpolallekin tilan pitäminen on sivutoimi. Hän käy osa-aikaisessa päivätyössä ja tekee vapaaehtoistyötä Sydänliiton kokemustoimijana.
Tinderin antama ohkainen kuva altistaa helposti oletuksille. Saattaa syntyä käsitys, että viljelijä asuu tiettömien taipaleiden takana, vaikka todellisuudessa Pilpolalla on Raision ja Turun keskustaan matkaa vain kivenheitto.
Pilpola onkin huomannut jännittävänsä elämäntavastaan kertomista.
”Tulee semmonen puolusteleva olo jo etukäteen, kun ei tiedä sitä ihmisten reaktiota.”
Pilpola tiedostaa, ettei kumppania lähiseudulta välttämättä löydy. Orastavat suhteet ovatkin usein kaatuneet välimatkojen ja aikataulujen vaatimuksiin.
Pelkästään internetin varaan hän ei kumppanin etsimistä ole jättänyt.
”Täytyy olla sosiaalinen, lähteä tilalta ulos ja tavata ihmisiä”, kertoo aktiivista arkea elävä Pilpola.
Kompromisseja hän on valmis tekemään käytännön järjestelyissä, mutta mihin tahansa kelkkaan mies ei hyppää.
”Otan mieluummin todella ihanan ihmisen vaikka vähän kauempaa kuin puoliksi ookoon lähempää”, kuvaa Pilpola arvojaan.
Lue lisää: