Sunnuntain pääluokan ja 2000 euron palkinnon voitti John Antell Mantella. Hän vei mukanaan myös medium-tason 2000 euron sarjakilpailupalkinnon ratsulla Berdien Z. Kuva: Oona Pitkonen
Oulun taituri vei Savonlinnan sarjakilpailun: ”Tämä tuo hetkellistä mielenrauhaa”
John Antell ja Mante voittivat Savonlinnan Operagamesien pääluokan, mutta viikonlopun sarjakilpailun voitto meni Sonja Mäkelälle hevosella Celtas Quen.Tilaajalle
Savonlinnan Operagamesien sarjakilpailun ja 3000 euroa voitti Oulun Sonja Mäkelä hevosella Celtas Quen. Mäkelä kertoo ratsastavansa enimmäkseen yksin, mutta hakeneensa lisäpotkua Piia Pantsun valmennuksista. Niitä pidetään vain kolmen tunnin matkan päässä. Kuva: Oona PitkonenSonja Mäkelä oli 130-140 sentin esteillä kisatussa sarjakilpailussa ensimmäisenä päivänä toinen ja toisena päivänä ensimmäinen. Sarjakilpailun voitto oli kuitenkin lipua käsistä, kun sunnuntaina radan viimeinen puomi putosi. Samalla Mäkelän sijoitus jäi muiden varaan.
Pääluokassa saatiin kuusi nollarataa, ja uusinnassa voittoon ponnisti John Antell hevosellaan Mante. Seuraava sijat menivät Susanna Granrothille kahdella hevosellaan. Sen myötä 3000 euron sarjakilpailurahat lähtivät Mäkelän mukaan.
”Se oli ratsastajan virhe. Ajattelin jo, että peli on menetetty, ja oli äärimmäisen raastavaa katsoa uusintaa! Se meni tosi tiukille, mutta onnekkaasti minun pussiin. Kävin kyllä kiittämässä Johnia tästä”, Mäkelä kertoo.
”On vähän normaalia kevyempi kotimatka.”
Hän kertoo, että tärkeintä kilpailuissa on aina suorituksen onnistuminen, mutta onnea lisää, jos viivan alle jää jotain.
”Uskon, että se hyppää kaiken, mitä minä pystyn ratsastajana tekemään, pätevämmällä kuskilla menisi korkeammallekin.”
Yhdeksänvuotias Celtas Quen (Grandorado TN - Lux Z) on vuosi sitten edesmenneen Anja Lönnholtzin kasvattama ruuna, jonka emä on jättänyt Jone Illin Celtas Quillainin emän. Anna Granberg osti Celtas Quenin sen ollessa neljä, ja se oli aluksi ratsastettavana Rein Pillillä Virossa. Kuusivuotiskaudella Granberg kilpaili ruunalla itsekin, mutta 7-vuotiskaudella se aloitti Mäkelän kanssa. Ruuna tuli ratsastettavaksi myyntiä varten, mutta Mäkelä ihastui siihen itse.
”Pystyin muiden hevosten myymisen myötä lunastamaan sen itselleni. Koin sen kiinnostavaksi hevoseksi, ja tunne piti paikkansa”, hän sanoo.
Ruuna on iso, säkäkorkeudeltaan noin 178 senttiä. Se on tehnyt kaikkien ratsastajiensa kanssa hyvää jälkeä.
”Sanotaan, että varovaisuus ja hyppykyky tekivät minuun vaikutuksen. Tunsin, että jos saan muita palikoita kohdalleen, siinä on hyvä hevonen. Ja niin olikin. Uskon, että se hyppää kaiken, mitä minä pystyn ratsastajana tekemään, pätevämmällä kuskilla menisi korkeammallekin.”
Viime kaudella Mäkelä kilpaili ruunalla Pohjola Silver touria, tänä vuonna jo isoa GP:tä.
Mäkelä on erittäin taitava pitkän linjan esteratsastusosaaja. Hän voitti vuonna 2009 junioreiden SM-kultaa tammalla Primrose K ja vuotta myöhemmin nuorten hopeaa samalla hevosella. Seuraava mitalia hän sai odottaa vuoteen 2018, jolloin hän voitti SM-hopeaa tammalla Cissy.
Mäkelä pitää Oulussa tallia ja valmentaa. Hän uskoo, että tulee jatkossakin omistamaan laadukkaan hevosensa itse jo olosuhteiden takia. Kotimaasta tuskin löytyy ostajia ja juuri sitä kauemmas ei ole ajatus lähteä.
”Uskon, että saan aika rauhassa sillä ratsastaa ja nauttia”, Mäkelä hymyilee.
Mäkelän muiden hevosten kanssa on ollut epäonnea, ja Celtas Quen on hänen ainoa vanhempi kilparatsunsa.
”Onneksi on se yksikin. Ja tämä on niin kallista nykyään, että kovin monella ei olisi varaakaan lähteä reissuun, kun palkinnoilla ei kilpailukuja kateta”, hän huokaa.
Savonlinnassa palkinnot olivat onneksi kohdillaan, ja muutenkin mieli oli korkealla.
”Tässä lajissa turpaan tulee, joten pitää ottaa ilo irti, kun tulee onnistumisia. Tämä tuo hetkellistä mielenrauhaa”, Mäkelä myhäilee.
Hänelle itselleen vuosi on ollut rankka, sillä hänen isänsä, esteratsastusvalmentaja Pekka Mäkelä menehtyi vuosi sitten kesäkuun lopussa 83-vuotiaana. Sonja Mäkelä toteaa, että isä oli hänelle uran merkittävin tuki.
Esteratsastuksessa tärkein oppi oli oppia tekemään viileä analyysi ja jatkaa eteen päin.
”Kuulostaa ehkä negatiiviselta, mutta sellainen tietty tunteettomuus. Asiat on, mitä ne on. Epäonnistumisiin ei jäädä vellomaan, vaan ne käsitellään ja mennään eteenpäin. Joskus kaipaan hänen analyysiaan radasta: mikä oli hyvää ja mikä huonoa, ilman mitään tunnelatausta”, Mäkelä selittää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
