Minna-Marika Kumpulainen uskoo hevosen lumovoimaan – tavoitteena ravielämyksen tuotteistaminen

Minna-Marika Kumpulainen on lähtenyt maailmalle hevosenhoitajan papereilla ja edennyt tiedeviestinnän maisteriksi ja viestintäasiantuntijaksi.

Tänä keväänä hän vuokrasi tallin Jämsästä, Ysitien varrelta, suunnitelmanaan tehdä sivutoimista hevosalan liiketoimintaa.

Hänellä on kaksi valmennettavaa, yksi hoidokki ja tyttären raviponi, jonka ansiosta koko hevoshomma alkoi uudelleen.

”Jos joku neuvo pitää antaa, niin kannattaa miettiä, ottaako raviponia”, hän hymyilee.

Kun tytär Mili ratsasti ratsastuskoulussa, äiti alkoi odotellessaan laittaa irtokenkiä opetushevosille. Siitä homma kiihtyi, kun lapsi lähti raviponileirille ja tuli kotiin silmät loistaen.

Kauaa ei mietitty, kun äiti jo etsi ensin leasing-ponia tytölle, sitten ravihevosta itselleen.

Hevoseksi löytyi lämminveritamma Blackpearls Maya, joka ehti juosta hänen valmennuksestaan kuusi starttia. Kaksi viimeistä se voitti, mutta viimeisestä startista tullessaan se astui kiven päälle niin pahasti, että se odottaa nyt siitostamman uraa.

Kumpulainen innostui Jämsästä, koska se on hyvien kulkuyhteyksien päässä ja lähellä toimii monta aktiivista ravirataa.

Kolmas tärkeä syy oli laskettelukeskus Himos, jonka asiakkaille Kumpulainen suunnittelee jatkossa tarjoavansa ravielämyksiä ja majoitusta.

Yritystoiminnan motivaattori ei ole raha, vaan intohimo ja rakkaus raviurheilua kohtaan.

”Kun pidän yrittäjänä koulutuksen tekoälystä tai viestinnästä, se vie valmisteluineen puoli päivää ja siitä maksetaan sama, kuin jos valmennan ja hoidan kuukauden hevosta. Tekoäly on sairaan kiinnostavaa, mutta sitä en rakasta”, Kumpulainen selittää.

Minna-Marika Kumpulainen näkee hevosten kanssa toimimisessa olevan monella tapaa tervehdyttävä vaikutus. Kuvissa kaverina suomenhevonen Vingnes. Kuva: Petteri Kivimäki

Hän myöntää olevansa huolissaan raviurheilun tulevaisuudesta. Hän kysyy, montako mainekriisiä laji talousvaikeuksien ohella enää kestää ja toivoo kaikkia mukaan taisteluun raviurheilun puolesta.

Jokainen kohtaaminen olisi hoidettava hyvin. Tylsänä muistona hänen mieleensä on jäänyt kerta, kun hän sai houkuteltua lapsiperheen Oulun kesäraveihin. Sitten hän katseli perheen kanssa, kuinka etusuoran edessä humalainen mies huutaa, että ...ttu, hakkaa sitä konia!

Kumpulainen haluaa näyttää hevoset uusille ihmisille persoonina, viettämässä hevosen elämää ja liikkumassa.

”Minun pitäisi saada terävöitettyä, miten ravipuolen kokemuksia saisi tuotteistettua. Mutta mielestäni on ihmisten ja hevosten aIiarvioimista, jos vain tullaan heppatallille ja otetaan selfie. Eivät hevoset ole mitään näyttelyesineitä”, hän sanoo.

Se vaikuttavin kokemus on hevosella ajaminen.

”Maaseudulla, pitkien petäjien keskellä, ja siellä päästää pätkä lujempaa”, Kumpulainen visioi.

Ehkä koppakärryillä, tai sitten pitäisi hankkia kahdelle peräkkäin istuvalle kuskille suunnitellut tandem-kärryt.

Blackpearls Maya voitti Minna-Marika Kumpulaisen valmennuksessa kolmesti. Kuvassa rattailla Niko Jokela. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Kumpulainen kertoo uskovansa vahvasti, että hevosalalla voi jatkossakin pärjätä, vaikka leipä onkin tiukassa. Kumpulainen näkee hevosen linkkinä maaseudun ja kaupungin välillä, ja hevosen roolin myös maisemanhoitajana merkittävänä.

”Hevosella on tervehdyttävä vaikutus monella tapaa, sillä se toimii niin kevyemmissä kuin järeämmissä sosiaali- ja terveyspalveluissa ja arjen hyvinvoinnin lisääjinä”, Kumpulainen kuvailee.

”Niiden kautta saa väkiselläkin liikuntaa, raitista ilmaa, vuorovaikutusta, erilaisia tunnekokemuksia ja tekemistä älypuhelinpainotteisen arjen lisäksi.”

Hän itse on saanut hevosilta paljon.

”Eivät kaikki voi pitää 90 hevosen ammattitallia, mutta ajattelen, että tämä on se siivu, jonka voisin antaa alalle takaisin ”, hän sanoo.