

Hevoset ja raviurheilu ovat aina olleet Hollolasta kotoisin olevan Iida Lindin elämän keskiössä. Vaikka Iida täytti keväällä vasta 19 vuotta on hän ehtinyt työskennellä jo useamman vuoden ammattitalleilla niin Suomessa kuin Ruotsissa. Ei ole sinällään ihme Iidan kiinnostuneen raviurheilusta jo nuorena.
”Isäni Jyrki Lind työskenteli pitkään hevosten kanssa. Hän palasi 15 vuoden tauon jälkeen hevoshommiin, ja on Juuso Holttisella töissä. Setäni Harri Lind on ollut myös monella eri hevosurheilun saralla mukana”, kertoo Iida suvun sidoksista raviurheiluun.
Ensimmäinen askel Iidalle raviurheilun maailmaan olivat poniravit jo ala-asteikäisenä. Isän kautta Iida tutustui Packalénin perheeseen, jolla oli niin raviponeja kuin ravihevosia.
”Ajoin poneilla kilpaa vajaat 60 starttia. Viimeisistä starteista on kolmisen vuotta. Olin yläasteen aikana kesätöissä Packalénilla, ja sitä kautta sain myös koulutuspaikan.”
Iida suoritti hevosenhoitajan tutkinnon oppisopimuksella Christa Packalénin tallilla. Oppisopimusaikana Christa Packalénin hevosmäärä oli suurimmillaan yli 40 hevosen. Hevoset olivat Jokimaan raviradalla sijainneessa varsatallissa sekä kotitilalla Hollolassa sijainneessa kilpatallissa.
”Minun työpisteeni oli Hollolassa kilpahevosten parissa. Stonecapes Queila oli minun passinani aina viime vuoden heinäkuuhun saakka.”
”Onhan se ihan ymmärrettävääkin, ettei vakipaikkaa löytynyt ensi istumalta. 18-vuotias tuntematon hevosenhoitaja kyselee töitä yhdeltä Ruotsin ykkösvalmentajista.” Iida Lind
Koulutusjakson lähestyessä loppua Christa Packalénin palveluksessa, alkoi Iida miettiä tulevia siirtoja. Ulkomaille töihin lähtö oli käynyt mielessä jo useamman vuoden ajan. Moni suomalainen hevosenhoitaja suuntaa ensimmäisenä askeleenaan Tukholman seudulle töihin.
Iida teki kuitenkin asiat hieman eri järjestyksessä. Hän otti yhteyttä läntisessä Ruotsissa hevosia valmentavaan Björn Goopin. Iida halusi nähdä, kuinka yksi Ruotsin kautta aikojen menestyneimmistä kuskeista ja valmentajista pyörittää päivittäistä valmennustoimintaansa. Iidan nuori ikä ei tehnyt heti vaikutusta Ruotsissa. Aluksi Iidalle luvattiin kesätyöpaikka muutamaksi viikoksi.
”Onhan se ihan ymmärrettävääkin, ettei vakipaikkaa löytynyt ensi istumalta. 18-vuotias tuntematon hevosenhoitaja kyselee töitä yhdeltä Ruotsin ykkösvalmentajista”, naurahtaa Iida.
Iida lähti kuitenkin nöyrällä asenteella viimevuotisen Suur-Hollola-ajon jälkeen. Tällä erää viimeiseksi työpäiväksi Suomessa hevosenhoitajana jäi Stonecapes Queilan Suur-Hollola-finaali kesältä 2021. Vaikka Iidalla olikin kova palo ulkomaille hevosalan töihin, ei lopullista lähtöpäätöstä ollut siltikään helppo tehdä.
”En ollut ennen viime kesää ollut pitempiä pätkiä ulkomailla. Värmlandissa sijaitsevalta Goopin tilalta ei ole tietenkään niin sujuva käydä Suomessa kuin työskennellessä Tukholman lähistöllä. Ilman muuta minua jännitti aika paljon lähteä reissuun.”
Oikealla työasenteella ja suurella kiinnostuksella raviurheilusta pääsee pitkälle pitää paikkansa myös Iidan tapauksessa. Hyvin sujuneiden kesätöiden ansiosta Iidalle tarjottiinkin syksyn koittaessa vakituista hevosenhoitajanpaikkaa. Iida on edelleen nuorin Goopin tallin työntekijöistä. Jo Björn Goopin viime keväänä menehtynyt isä Olle opittiin tuntemaan erinomaisena työnantajana. Työntekijöiden vaihtuvuus on ollut vuosien saatossa hyvin pientä.
”Laskeskelin juuri työkaverin kanssa, että hevosenhoitajien keski-ikä on täällä päälle 30 vuoden. Minä olen nuorin ja vanhin on reilusti yli 50 vuoden. Aika monta vuotta minun ja vanhimman työntekijän välillä”, hymähtää Iida.
Björn Goopilla on Ruotsissa valmennuksessaan lähemmäs 160 hevosta. Lisäksi kolmesti ohjastajana Prix d’Ameriquen voittaneella Björnilla on pysyvä Ranskan yksikkö. Goopin talli työllistääkin yli 20 hevosenhoitajaa Ruotsissa. Lisäksi palkkalistalla on ratojen ja tilan hoidosta vastaavaa henkilökuntaa. Henkilökunnan on pystyttävä työskentelemään itsenäisesti.
”He eivät halua ottaa vasta-alkajia opettelemaan hevosenhoitajan hommia sinne. Ilman muuta saa apua kysyttäessä, mutta lähtökohtaisesti kaikkien on osattava toimia itsenäisesti”, kuvaa Iida Björn Goopin tallin toimintaperiaatteita.
”Laskeskelin juuri työkaverin kanssa, että hevosenhoitajien keski-ikä on täällä päälle 30 vuoden.” Iida Lind
Iidan aloittaessa Goopilla reilu vuosi sitten, työskenteli tallin puolella kaksi suomen kielen taitoista hevosenhoitajaa. Tällä hetkellä Iida on kuitenkin ainoa suomenkielinen hevosenhoitaja Goopilla.
”Englantia tulee puhuttua enimmäkseen. Ymmärrän ruotsia päivä päivältä paremmin. Toimiston puolella työskentelevä, pitkään Ruotsissa asunut, suomalainen Henrietta Wirola auttoi minua todella paljon alussa kaikenlaisissa käytännön asioissa. Se helpotti sopeutumista Ruotsiin todella paljon.”
Iida on viihtynyt mainiosti viimeisen vuoden ajan Björn Goopilla. Hän korostaa olevansa tottakai töissä Goopilla, mutta samanaikaisesti opiskelevansa mahdollisimman paljon raviurheilusta.
”Vuodessakin ehtii oppia paljon. Paljon on kuitenkin opittavaa jäljellä, eikä tällä alalla koskaan tule täysin oppineeksi. Tilan valmennuspaikat ovat ensiluokkaiset. Vähän pitkät välimatkathan usealle raviradalle täältä on. Esimerkiksi Solvallaan on matkaa reilut 300 kilometriä.”
Hevosala tuntuu Iidasta edelleen omalle alalle. Vaikka hän on työuransa alkuvaiheessa, on hänellä tiettyjä tavoitteita jo nyt raviurheilun saralla.
”Jossakin vaiheessa kakkosvalmentajan paikka suuremmalla valmentajalla olisi hyvä tavoite. Ei tällä työkokemuksella tietysti omaa tallia vielä perustettaisikaan, mutta on itsenäiseksi yrittäjäksi ryhtyminen melko kova ratkaisu.”

Mikäli Ruotsin raviurheilu alkaa jossakin vaiheessa tuntua läpikäydyltä, on Björn Goopin Ranskan filiaali oivallinen mahdollisuus nähdä Ranskan raviurheilua. Iida ei sulje missään nimessä pois vaihtoehtoa lähteä keskiseen Eurooppaan töihin vaikkapa talveksi. Nyt ei vielä ole kuitenkaan sen aika.
”Tarkoitukseni on olla Ruotsissa Goopin tilalla vielä pitempi tovi. Useampi meistä työntekijöistä asuu lähellä olevassa Kilin pienessä, mutta viihtyisässä kylässä. Tämä on ollut minulle oikein oivallinen ensimmäinen asuin- ja työpaikka Suomen rajojen ulkopuolella.”