Daisy on ehkä Suomen vanhin poni: ”Sen ykköselämänohje on, että keskity syömiseen, aina ja kaikkialla”

41-vuotiaan shetlanninponi Daisyn omistaja Mari Similä emännöi Similän ratsutilaa Tammelassa Lounais-Hämeessä.

Tamma asteli hänen elämäänsä 1985. Similän perhe piti karjatilaa, ja isosiskolla oli jo russponi. Juuri koulun aloittanut Mari halusi oman ponin, joten isä Mikko päätti sen hänelle hankkia.

Maaseudun Tulevaisuutta lukiessaan isä huomasi Kotimäen Ponitallin ilmoituksen, jossa kerrottiin kahdesta vieroitusikäisestä ponivarsasta.

”Toinen oli harmaa ja toinen ruskea, ja valittiin se ruskea. Puhelimitse tehtiin kauppa, ei siihen aikaan Littoisiin saakka ajettu katsomaan”, Similä kertoo.

Yhtenä lokakuisena iltana isä toi ponin kotiin, ja Mari juoksi yöpaidassaan sitä katsomaan.

Puolivuotias Daisy ja Similän tytöt Mari, Anne ja Päivi. Kuva: Mari Similän albumi

Daisyksi nimetty varsa oli tullut Ruotsista emänsä vatsassa. Isällä oli kokemusta työhevosista, joten hänen kanssaan poni opetettiin ajolle. Myöhemmin isosiskon ja hevosia tuntevan lomittajan avulla se koulutettiin kelpo ratsuksi.

Lapsuus Daisyn kanssa oli ihana. Haettiin kauppa-autosta mansikoita ja jaettiin rasia yhdessä, ratsastettiin ja ajettiin.

Mari Similä sai ensimmäisen poninsa ekaluokkalaisena. Hän jatkaa yhä kotitilallaan maanviljelyä ja ratsastuskoulun pitämistä.  Kuva: Mari Similän albumi

Daisy oli selvästi alle metrin korkuinen, joten Mari pystyi ratsastamaan sillä vain 11-vuotiaaksi. Sen jälkeen hän alkoi ajaa sillä.

8.-luokkalaisena Mari alkoi pitää Daisyllä ratsastustunteja lähiseudun lapsille. Niitä hän ehti pitää kolmisenkymmentä vuotta.

”Aika hyvin se ehti oppia kuviot ulkoa. Volttitehtävät se suoritti itsenäisesti, vaikka ratsastaja olisi keskittynyt ihan muuhun”, Similä kertoo.

Neljä vuotta Daisy on ollut oloneuvoksetar. Sille on järjestetty 35- ja 40-vuotisjuhlat, ja niihin on saapunut väkeä Oulusta asti muistelemaan lapsuuden ratsastushetkiä sen kanssa.

Luonteeltaan Daisy on aina ollut tasainen. Koskaan se ei pukitellut tai pudottanut ratsastajia tarkoituksella. Ei se tosin tykkää pysähtyäkään vaan mieluummin jatkaa eteenpäin maailman hitainta käyntiä.

”Viimeiset 20 vuotta se on ollut kuin 40-vuotias”, Mari Similä paljastaa.

1990-luvulla Daisy kävi kerran poniraveissa ja kerran näyttelyssä. Raveihin se oli liian epäurheilullinen ja näyttelyyn liian urheilullinen.

”Siellä oli brittituomari ja itsekin muodokas setä, joka sanoi, että liian kiinteä poni, shetlanninponin pitää näyttää shetlanninponilta”, Similä hymyilee.

Varsoja tuli kaksi. Ensimmäinen, Eemeli, tehtiin tarkoituksella. Daisyn nuorempi poika Sakari syntyi 2001 vierailulla olleen shettisoriin karkumatkan seuralaisena. Sakari on 25-vuotiaana yhä kelpo kunnossa. Eemeli on jouduttu lopettamaan kaviokuumeen takia.

Oppilaat myös kilpailivat Daisyllä. Kuvassa Essi Laaksonen. Kuva: Mari Similän albumi

Pois töistä Daisy jäi, kun se kuulon huonontuessa alkoi säpsyä tunneilla. Ikä näkyy muuallakin kuin harmaantuvassa olemuksessa.

”Se on omassa kuplassaan eikä hirveästi ystävysty muiden shetlanninponien kanssa. Sen ykköselämänohje on, että keskity syömiseen, aina ja kaikkialla”, Similä kertoo.

Ratsastuksessa se oli Daisyn isoin pahe. Pienten kuskien piti muistaa, mistä kohtaa kentän reunaa löytyy vihreää. Jos oli hetkenkin myöhässä, ponilla oli jo turpa ruohossa.

Daisy on elänyt toistakymmentä vuotta pihatossa, mutta kylmimmiksi talviöiksi se tuodaan karsinaan. Kesäisin se pääsee laiduntamaan karuille metsälaitumille ja välillä pihaan puutarhuriksi.

Hampaita tammalla ei juuri enää ole jäljellä, joten se syö kolme kertaa päivässä ämpärillisen viherpellettiä, öljyjä ja proteiinia.

”Se on meidän hevosista kallein ylläpidettävä. Kukaan muu ei syö yhtä paljon ostorehua”, Similä tunnustaa.

Vaikka hampaista ei ole paljoa jäljellä, nurmikko kiinnostaa Daisyä yhä. Kuva: Moona Mäntyvaara

Sairauslista on lyhyt: 23-vuotiaana kaviotulehdus ja kolme vuotta sitten nesteytystä vaatinut ähky. Mutta ikuinen ei ole Daisykään, Similä tietää.

Se ei estä häntä iloitsemasta jokaisesta aamusta, jona hän vielä saa ulos katsoessaan nähdä ensimmäisen poninsa.

”Daisy on 20 vuotta ollut sellainen kuin nyt. Jos tässä tulee muutos, sitten pitää toimia. Ennätystehtailijoiksi me ei aleta. Jos Daisy on Suomen vanhin, niin kiva, mutta tärkeintä on, että sillä on mahdollisimman hyvä elämä meidän kanssa.”

Similä harmittelee, että Daisya ei voi monien muiden vanhojen shettisten tapaan pitää yksin irti pihassa, koska se saattaa hiipparoida minne tahansa. Kuva: Moona Mäntyvaara

Suomen vanhinta hevosta tai ponia ei voi tarkistaa papereista, koska lähellekään kaikkia hevosten kuolemisia ei merkitä hevosrekisteriin. Ennen Daisya Suomen vanhin poni oli oletettavasti Iisalmessa asunut Siska, joka menehtyi viime kesänä 44-vuotiaana. Myös sitä edellinen poni, Kotimäen tallin Ivrig, eli 44-vuotiaaksi

Ivrig oli itseasiassa Daisyn kanssa samalta ruotsalaiselta kasvattajalta Roland Franssonilta. Poneilla on samaa sukua sukutaulussa siellä ja täällä, lähimmillään Daisyn emänisä on Ivrigin isä.

Suomeen paljon monen rotuisia poneja tuonut Kirsi Lehtonen ei muista Daisya, mutta kertoo tuoneensa Ruotsista useita kantavana olleita shetlanninponitammoja. Fransson on hänen vanha yhteistyökumppaninsa, joka on kasvattanut valtavan määrän poneja Etelä-Ruotsissa metsävyöhykkeellä, isoilla laitumilla pitkään vain puiden suojissa.

Lehtonen kertoo vasta keskustelleensa Franssonin kanssa. Mies kasvattaa vielä, mutta vähenevissä määrin.

”Hän on minun ikäiseni, taitaa olla jo 78 vuotta täyttänyt. Hän kertoi, että tänä vuonna ei synny kuin nelisenkymmentä varsaa”, Lehtonen kertoo. ”Silloin aikanaan, kun ostin häneltä poneja, hänellä oli 250 ponia.”

Lehtonen kertoo, että näyttelymenestys ei ole ollut Franssonille kaikkein tärkeintä, vaan hän on kasvattanut myös menestyneitä raviponeja. Ehkä Ivrigin ja Daisyn hyvien geenien taustalla on nimenomaan keskittyminen terveisiin ja toimiviin poneihin, jotka pärjäävät melko luonnonmukaisissa olosuhteissa.

”Hänellä on ajatus, että ponien pitää olla mieleltään ja kropaltaan terveitä”, Lehtonen kertoo yhden Daisyn pitkän iän salaisuuksista.