
Vaativa B -tasoisessa luokassa ratsukko oli 13., kun starttaajia oli 18. Prosentit kansallisissa kilpailuissa olivat 59,792. Ruuna suoritti tasaisesti, mutta teki muutaman virheen ja jäi pohkeen taakse eli liian hitaaksi. Muoto oli pehmeä, suu rauhallinen ja vaihdot varmat.
Janni Martikainen toteaa, että ensimmäisissä kilpailuissa tämä oli kuitenkin se parempi vaihtoehtoehto, koska vasta kesällä ruunatulla hevosella on ollut välillä käytöshaasteita.
”Syy siihen, ettemme ole käyneet kisoissa, ovat jotkut terveydelliset jutut ja se, että se voi olla tulta ja tappuraa. Nyt se jännitti ja saattoi näyttää laiskalta, mutta toinen vaihtoehto olisi ollut, että oltaisiin lennähdelty seinille ja keskeytetty”, Martikainen toteaa.
Hän miettii, että vaikka vielä ei pystytty näyttämään sitä, miten kotona sujuu, aloitus oli hyvä.
”Ensi kerralla vaihdetta silmään ja kaasua”, hän suunnittelee.
Hänen edellisestä kilpailustartistaan ehti kulua neljä vuotta, mutta paluu ei jännittänyt. Äiti Virve Ruutu-Martikainen lensi Suomesta hoitajaksi, ja kaikki tapahtui yhtä sujuvasti ja helposti kuin ikäluokkaratsastaja-aikoina, ratsastaja kiittää.
Hän kertoo, että unelma Los Angelesin olympialaisista elää yhä.
”Ensi kausi merkitsee aika paljon. Se on mahdollista, jos pääsemme silloin tekemään hyvin kansainvälistä pikkukierrosta ja loppukaudesta inter kakkosta”, hän sanoo.