Tiina Naula käy lähes aina myös muissa ravien suurtapahtumissa kuten Nordic Kingissä ja St Michelissä. Kuninkuusravit ovat kuitenkin hänelle selvä ykkönen. Kuva: Ville Toivonen
Unohtumattomien hetkien ikuistaja – Tiina Naula ei jätä Kuninkuusraveja väliin
Tiina Naula ei jätä Kuninkuusraveja väliin eikä huippuhevosia kuvaamatta.Tilaajalle
Tiina Naulan ehjä kuninkuusraviputki alkoi vuonna 1988 hänen kotiradallaan Forssassa. Naula kuvasi vuoden ravikuninkaalliset Valomerkin ja Patrikin ympärillään vasemmalta lukien Ritva ja Simo Reunanen, Seppo Suuronen, Juha Kortekallio, Risto Lanki ja Sven Harju. Kuva: Tiina NaulaTiina Naula on kameroineen tuttu näky Suomen raviradoilla. Erityisellä innolla Naula vierailee Kuninkuusraveissa. Loimaalainen toimittaja ja penkkiurheilija ei ole vuoden 1988 Forssan Kuninkuusravien jälkeen jättänyt yksiäkään kunkkareita väliin.
Naulan kipinä raviurheiluun syntyi perinteisellä tavalla. Vuonna 1976 asiasta kiinnostunut isä vei perheensä Forssan Pilvenmäelle raveihin. Pikkutyttö innostui näkemästään heti.
”Silloin ravit pidettiin Forssassa yleensä perjantaisin. Käytiin eniten Forssassa, mutta myös Teivossa, Turussa ja Porissa. Kokemäellä oltiin juhannuksena. Sitten tuli Charme Asserdal, ja se oli pakko nähdä. Forssassa pian sen näinkin. Seurasin lajia lukemalla lehdistä kaiken mahdollisen. Siitä se lähti”, Naula muistelee.
Kuninkuusravien tunnelmaa Naula pääsi ensimmäistä kertaa aistimaan 1983 Turun Metsämäessä. Viisi vuotta myöhemmin Forssassa Naula teki päätöksen, ettei jättäisi enää vuoden suurinta ravijuhlaa väliin.
”Kyseessä on eritoten suomenhevosen juhla. Kansallishevosemme on pääasia. Kuninkuusraveista on paljon hienoja muistoja.”
”Olin jopa koronavuonna 2020 paikalla Seinäjoella. Välillä olen ollut työtehtävissä toimittajana, mutta yleensä ihan katsojana.”
Kuninkuusraveissa Naulaa kiehtoo itse pääosan esittäjä, suomenhevonen. Pääkilpailujen formaatti on jännittävä. Joka vuosi tulee tavattua tuttuja pitkienkin matkojen päästä.
”Kyllä se on vuoden päätapahtuma ravien osalta. Vuosikymmenien perinne, tapaat vanhoja tuttuja ja saat uusia ystäviä. Kyseessä on eritoten suomenhevosen juhla. Kansallishevosemme on pääasia. Kuninkuusraveista on paljon hienoja muistoja, ja olen nähnyt paljon hienoja hevosia.”
Naula uppoaa muistelemaan mieleen jääneitä huippuhevosia vuosien varrelta.
”Patrik teki vuonna 1988 todella suuren vaikutuksen, ja otin siitä kuviakin. Vuonna 1990 Kouvolassa Patrikin suoritus kolmella tonnilla oli yksi hienoimpia. Se varmisti sillä kolmannen kuninkuutensa.”
Myös vuosien 1993 ja 1994 ravikuningas Pette teki Naulaan vaikutuksen.
”Pette oli lähiseudun hevosia, ja valmentaja Elina Kylämäki sekä omistaja Leena-Maija Rintamäki oman ikäluokkani naisia. Ensimmäinen kuninkuus tuli Ponserin laukan myötä, mutta toisessa ei ollut mitään jossiteltavaa.”
Naula jatkaa listaa Erikassonilla ja Mariminilla, sekä tietysti Vieskerillä, Santeri Dahlialla, I.P. Vipotiinalla ja Saaga S:llä. Viime vuosilta Parvelan Retu ja Evartti ansaitsevat myös maininnat.
Tiina Naulan näkee raveissa poikkeuksetta kamera kädessä. Valokuvaus on tapa jakaa muistoja myös muille.
”Jo lapsena halusin kuvata Charme Asserdalia ja Vieteriä. Kun nykyvehkeillä pääsee kuvaamaan, niin haluaa jakaa ikimuistoiset hetket toisillekin. Itselläni on iso arkisto valokuvia. Digikuvauksen myötä arkisto on kasvanut huomattavasti.”
Raviurheilun yllä liikkuu uhkakuvia, joista pahimpia ovat varsamäärien väheneminen ja alan rahoituksen epävarmuus. Naulan mielestä raviurheilussa hevosta pitää tuoda esille.
”Hevosen hyvinvointi pitäisi nostaa aina etusijalle. Tuotaisiin esille, että hevonen on tärkeä ja sitä arvostetaan sekä hoidetaan hyvin. Tuntuu, ettei tätä aina ymmärretä. Mediassa voitaisiin tuoda esille positiivisempia asioita juuri hevosen ja ihmisen suhteesta ja yhteistyöstä.”
Joka tapauksessa Naula uskoo Kuninkuusravien säilyttävän jakamattoman asemansa. Se on tärkeä tapahtuma ravikävijöille. Omistajille ja kasvattajille oman hevosen selviäminen pääkilpailuun voi olla koko uran kohokohta.
”Uskon kyllä, että tapahtuman suosio tulee säilymään. Mutta jos Kuninkuusraveihin halutaan uusia ihmisiä, niin myös tapahtuman oheisohjelmat ovat tärkeitä. Lapsiperheille on tärkeää suunnata ohjelmaa, ja ensikertalaiset pitää ottaa huomioon. Fanijoukot puolestaan tuovat urheilujuhlan tuntua.”
Ennen kaikkea Kuninkuusravit on Naulan mielestä tärkeä kansanjuhla.
”On hyvä, että tapahtuma näkyy kaupungillakin. Se tuo sellaista vilinää järjestävälle paikkakunnalle. Tulee kunnon kansanjuhlan tuntua”, Naula päättää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
