Parhaimmillaan varsominen sujuu valvotusti mutta rauhassa

Kallelan oriasemalla asuvien tiineiden tammojen lista on vaikuttava. Varsomiset jatkuvat juhannukseen asti. Kuva: Ville Toivonen

Eläinlääkäri Kaisa Nivolan yhdessä puolisonsa Hannu Nivolan kanssa pyörittämä Kallelan oriasema on paitsi Suomen merkittävimpiä oriasemia, myös suosittu siitostammojen hoitopaikka. Kallelassa syntyy tänä vuonna nelisenkymmentä varsaa, joista kymmenkunta on isäntäväen omia.

Varsomiskausi alkoi maaliskuun puolivälissä ja kestää reilut kolme kuukautta. Kallelassa varsomisia valvotaan kameroilla sekä tamman emättimeen ommeltavalla varsomishälyttimellä, joka hälyttää varsomisen alkaessa.

”Markkinoilla on monia erilaisia hälyttimiä. Jotkut hälyttävät, kun tamma alkaa hikoilla ja jotkut vatupassin perusteella”, Kaisa Nivola kertoo. ”Meillä käytössä oleva hälytinmalli on siitä hyvä, että se hälyttää vasta sitten, kun varsominen oikeasti alkaa, eli synnytysteissä on jo jotakin.”

Kaikki varsomiset pyritään valvomaan, mutta Kaisa Nivola painottaa, että varsomiseen ei kannata alkaa turhaan sekaantua.

”Tilannetta pitää osata lukea. Jos kaikki menee hyvin, tamman kannattaa antaa varsoa rauhassa”, hän muistuttaa.

Hevonen on hyvä synnyttäjä, ja valtaosa varsomisista menee hyvin. Jos ongelmia tulee, vaikeudet ovatkin usein vakavia. Kun varsovia tammoja on noin 40, varsomisiin mahtuu Kaisa Nivolan mukaan keskimäärin yksi tai kaksi vakavaa ongelmaa ja yksi tai kaksi pienempää ongelmaa.

”Tamman lantio-ontelo on kapea ja varsoilla pitkät raajat, joten väärässä asennossa olevan varsan oikaiseminen ei ole helppoa. Jos tilanne on oikein huono, ei eläinlääkärikään pysty sitä pelastamaan, vaikka olisi heti paikalla”, Kaisa Nivola kertoo.

”Hevosen istukka alkaa irrota heti, kun synnytyspoltteet alkavat, joten varsa täytyy saada viimeistään puolessa tunnissa ulos, ennen kuin se alkaa kärsiä hapen puutteesta. Suositus on, että varsa olisi pihalla kahdessakymmenessä minuutissa.”

Kun varsa on syntynyt, Nivola tarkistaa ensin sillä olevan kaikki päällisin puolin kunnossa. Sen jälkeen emältä lypsetään ternimaitoa, jota varsalle juotetaan tuttipullosta.

”Kun varsa juotetaan heti, se saa suolen limakalvoille paikallisen immuniteetin. Varsat saattavat vaikka nuolla karsinan seinää tai emänsä kylkiä, mutta kun sillä on paikallinen immuniteetti, ei niin paljon haittaa, vaikka se saa jotakin törkyä suuhunsa.”

”Varsa jaksaa yleensä juoda heti noin sata millilitraa, ja se on samalla hyvä testi sille, että varsa on elinvoimaisen oloinen. Jos varsa ei vaikka osaa tai jaksa imeä, se on tietysti hälytysmerkki, että varsaa täytyy seurata tavallista tarkemmin.”

Alkutoimiin kuuluu myös ternimaidon laadun mittaaminen. Kaisa Nivola suosittelee vasta-ainetesterin hankintaa kaikille tammoja varsottaville. Hän kuitenkin muistuttaa, että maidon laatu ei suoraan korreloi varsan saamaan vasta-ainemäärään, vaan siihen vaikuttavat myös maidon määrä sekä se, miten hyvin maito imeytyy.

Kun varsominen on sujunut normaalisti, tamman ja varsan on hyvä saada jatkaa toisiinsa tutustumista kaikessa rauhassa.

”Jos kaikki menee hyvin ja varsa näyttää pirteältä, tamman ja varsan on hyvä saada olla keskenään jo leimaantumisasioidenkin takia. Kolmen tunnin päästä varsan pitää olla pystyssä, sen pitää olla juonut ja jälkeisten pitää olla tullut”, Kaisa Nivola luettelee.

Kun varsoja syntyy noin 40, varsottaminen käy luonnollisesti rutiinilla. Onnistunut varsominen on silti aina omanlaisensa kohokohta.

”Uusi elämä on aina iso ilo”, Kaisa Nivola painottaa.